Tyhmentääkö kännykkä aikuiset ja lapset?

Olipa virkistävää käydä vanhempainillassa, jossa kasvatusammattilainen puhui täyttä asiaa mielistelemättä meitä vanhempia.

Tunsin todella tarvitsevani kaikki ne, ehkä hieman perinteisiksi luokiteltavat, ohjeet ja vinkit.

Opettaja muistutti, että vanhemmilla on edelleen lupa kieltää lapsiaan – ja että alakouluiässä kiellot suojaavat lasta.

Lapsen on helpompi kieltäytyä houkutuksista, jos voi perustella sitä, sillä että ”meidän äiti ei anna minun tupakoida” tai ”meidän iskä on kieltänyt kännykällä pelaamisen koulumatkoilla”.

Kouluikäiset imevät vaikutteita. Jos äiti tupakoi, myös tytär alkaa helposti polttaa, niin opettaja vakuutti.

Netin pedofiliavaroituksetkin tuntuivat tärkeiltä, koska en muista siitä aihepiiristä paljonkaan keskustelleeni.

Arjen tohinassa helposti vain toivoo, ettei lapsille mitään ikävää sattuisi. Yleisohje lienee, että jutellaan enemmän!

Yksi vanhempainillan äideistä ehdotti, että voisimmeko tämän luokan vanhempina sopia, että välitunneilla meidän lapsemme eivät saisi pelata kännykkäpelejä tai viestitellä.

”Yhteisten pelisääntöjen vallitessa kaverien painostus ei nouse liian suureksi”, hän perusteli.

Seurasi syvä hiljaisuus, kunnes sain kakaistua suustani sanan ”kannatetaan”.

Nopea vilkaisu ympärille paljasti lähes kaikkien äitien ja isien näpläävän kännyköitä käsissään.

Samaan sorrun itsekin. Mitä epäsopivimmissa paikoissa saatan kurkistaa sähköpostitilille ja lähetellä viestejä.

Mitenkä voimme rajoittaa lapsilta kännyköiden käyttöä, kun olemme itse niistä jo täysin riippuvaisia?

Kannatan silti edelleen ”kännykät reppuun koulussa” -puoluetta, koska koulu tarjoaa ainutlaatuisen paikan ystävystymiselle ja ihan elinikäisten ihmissuhteiden solmimiselle.

On sääli, jos lapsemme menettävät kyvyn keskustella suullisesti, tutustua välituntisin uusiin, ”live”-oppilaisiin – ja vaikkapa taidon seisoa päällään.

Opettaja kertoi, että on jo tyypillistä, että lapsia seisoo koulun seinän vierustoilla selin pihaan päin räpläämässä kännyköitään kaikki välitunnit.

Koulun ei ole mahdollista kieltää kännyköiden käyttöä, mutta vanhemmilla sellainen oikeus vielä on.

Netti- ja pelimaailmaan valmentamisen voi aloittaa muualla kuin ravintolassa, joissa jo syöttötuolissa istuville vauvoille työnnetään kilvan tablettia tai puhelinta käteen.

Tietenkin vanhemmat haluavat ruokailla rauhassa, mutta voisiko lapset ottaa sosiaaliseen tapahtumaan mukaan?

Tätäkin viisas opettaja pani meidät pohtimaan.

Mieltä ei ylennä näky, jossa kaikki saman pöydän ääressä istuvat selaavat koko ruokailun ajan omia puhelimiaan ja tablettejaan. Aina ei tarvitse olla puhuttavaa, riittää jos vain katselemme hetken toisiamme.

Sitä paitsi ruuasta on aina helppo jutella: mitä mausteita, mitä erikoisuuksia, mitä uutta ja hyvää, entä, mitä voisi tehdä toisin.

Mieltä ei ylennä näky, jossa kaikki saman pöydän ääressä istuvat perheenjäsenet selaavat koko ruokailun ajan omia puhelimiaan ja tablettejaan.