Näkyykö puimuria pellolla?

Iltapäivälehden toimittaja pyörii pääkaupunkiseudulla baarien edustoilla ja baareissa saadakseen lööppejä julkkisten toilailuista. Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja ajelee valokuvaajan kanssa pitkin huonokuntoisia sorateitä ja etsiskelee puimuria, vetisiä peltoja tai viljan oraita saadakseen jutun kasvutilannekatsaukseen.

Toinen toimittajista ainakin saa olla tekemisissä aivan mahtavien ihmisten kanssa, mutta kumpi?

Iltapäivälehden toimittaja en ole koskaan ollut, eikä minusta sellaista tule. Minulla on kokemusta vain toimittajan työstä Maaseudun Tulevaisuudessa. Hienoja kokemuksia onkin.

Päällimmäisenä mielessä ovat tällä hetkellä hilpeinä ja hienoina kokemuksina kasvutilannekatsausjuttujen tekeminen. Hienoja ovat avuliaat ihmiset ja maisemat, hilpeyttä tilanteeseen tuovat aina joskus tilannekomiikka ja maatalousjuttua tekevä metsänhoitaja.

Melko usein kasvutilannekatsaukseen aineksia tulee etsittyä esimerkiksi MTK-yhdistysten toimihenkilöiden avulla. Soitto heille ja vinkkipyyntö viljelijästä, joka olisi kylvämässä tai puimassa. Aina ei toimittaja ehdi valokuvaajan matkaan, vaan viljelijää jututetaan puhelimitse.

Viimeisimmät kasvutilannekatsausjuttuni olen tehnyt valokuvaajan kanssa niin, että olemme lähteneet jonnekin tietylle alueelle ajelemaan ja etsimään sitä puimuria pellolta.

Tohmajärvellä on satanut ja rutkasti tämän kesän sekä syksyn aikana. Sieltä päätimme valokuvaajan kanssa hankkia kasvutilannekuulumiset tässä muutama viikko sitten.

Lähdimme liikkeelle rehvakkaasti ilman apuja. Turvauduimme kuitenkin puhelimeen, kun märillä pelloilla ei näkynyt liikettä. Kun puhelinsoitotkaan eivät tuottaneet ihan takuuvarmoja tärppejä, päätimme vain ajaa paikallisen MTK-yhdistyksen puheenjohtajan pihaan.

”Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja tässä hei”, esittelin itseni yhdistyksen puheenjohtajan vaimolle. Hän ei juuri kummastellut oven taakse eksynyttä toimittajaa. Mutkaton ja välitön suhtautuminen jaksaa aina vain ihastuttaa.

Niin vain puheenjohtaja löytyi navettatöistä, ja hän oli valmis lähtemään pellon laitaan puimurin luo, joka odotti puintikelejä.

”No, Iiksenvaaran pellothan ovat siinä ihan paluumatkan varrella, käydään siellä” oli erään toisen päivän pettämätön strategia, jonka tavoitteena oli löytää taas materiaalia kasvutilannekatsaukseen.

Koska pelloilla ei näkynyt liikettä, siirryttiin vaiheeseen, jonka tavoitteena oli saada jotain tapahtumia pellolle.

”Tuo pihapiiri näyttää maatilalta, täällä on meijerin kylttikin”, huomioimme valokuvaajan kanssa ja eikun auto pihaan. Hyppäsin autosta pihalle ja tepastelin talon ovelle.

Oven edessä loikoili irlanninsusikoira. Siitä ei auttanut häkeltyä. Selitin koiralle asiani, joka siirtyi oven edestä pois hieman epäilevän näköisenä pälyillen. Ovikello soimaan ja oven avausta odottamaan.

”Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja päivää, onkos teillä puinnit jo tehty?”

Oven avasi joensuulainen maidontuottaja. Meillä on puinnit jo tehty, mutta on minulla tuolla yhdellä märemmällä peltolohkolla painaumia, mennäänkö niitä katsomaan? Loistavaa, mennään ihmeessä!