Vapaaehtoisaktiivi Elsa Rajala on huolissaan kyläilykulttuurin hiipumisesta: ”Perinteistä kyläilyä ei ole enää olemassa”
Lappajärveläinen Elsa Rajala on tehnyt vuosikymmenen ajan vapaaehtoistyötä kyläilyn elvyttämiseksi.
”Ihminen tulee araksi ja lähteminen vaikeutuu. Se on kaikkien maaseutujen ongelma. Olen aina sanonut, että kun saa itsensä liikkeelle, on kiva palata kotiin. Se kokemus jää kokematta, jos jää kotiin.” Kuva: Johannes Tervo25.2.201922:30
Elsa Rajalan kotikylässä Karvalassakaan ei kyläillä niin kuin ennen vanhaan. Moni asukas kököttää kotonaan eikä syystä tai toisesta kyläile naapurustossa.
”Perinteistä kyläilyä ei ole enää olemassa. Se on kadonnut maaseudun muutoksen myötä”, Elsa Rajala harmittelee.
”Kyläilystä on tullut suunnitelmallista ja se koetaan usein liian stressaavaksi. Vieraiden on ensin ilmoitettava ja sitten varmistettava kyläilystä. Samalla isäntäväki voi kokea paineita siitä, että vieraita varten on siivottava ja leivottava.”
Rajala on huolissaan kyläilykulttuurin hiipumisesta ja sivukylien yksinäisistä ihmisistä.
”Ihmiset ovat onnellisempia, kun heillä on henkilökohtaisia kontakteja. Moni voi tuntea olonsa yksinäiseksi isossa ryhmässä ja myös tietokoneiden kanssa jää helposti omaan maailmaansa. On tärkeää kohdata ihminen kahden kesken, saada puhua ja katsoa toista silmiin.”
Rajala on huomannut, että mitä pidempään ihminen linnoittautuu kotiinsa, sitä vaikeampaa hänen on lähteä ihmisten ilmoille.
”Ihminen tulee araksi ja lähteminen vaikeutuu. Se on kaikkien maaseutujen ongelma. Olen aina sanonut, että kun saa itsensä liikkeelle, on kiva palata kotiin. Se kokemus jää kokematta, jos jää kotiin.”
Rajala on tehnyt 35 vuotta vapaaehtoistyötä. Hän on toiminut vapaaehtoistyön lähettiläänä ja asiantuntijana erilaisissa tilaisuuksissa.
Kymmenen vuotta sitten Rajalan ideasta Lappajärven kylille lähetettiin liikkeelle kuusi kyläluutaa.
Ideana on, että kyläluuta viedään naapuriin henkilökohtaisesti. Samalla tulee vaihdettua muutama sananen ja ehkä jopa tutustuttua naapureihin.
Koivun risuista tehdyn kyläluudan mukana seuraa vihko, johon saa kirjoittaa kuulumisia ja tarinoita.
Kyläluudat kiersivät puolen vuoden aikana yli 260 taloudessa 3 000 asukkaan Lappajärven kunnassa. Vuonna 2017 Kyläluuta-projekti laajeni Aijjjoos-hankkeen avulla maanlaajuiseksi. Lappajärveltä postitettiin sata kyläluutaa Suomi 100 -juhlan kunniaksi ympäri Suomea.
Kun kyläluudat kiersivät kylissä, tuntemattomat ihmiset soittivat ja kiittivät Rajalaa.
Parhaiten hänelle on jäänyt mieleeni eräs kahdeksankymppinen rouva, joka kertoi, että hänen naapurissaan on asunut jo vuosia lapsiperhe, jota hän on tervehtinyt ohimennen.
”Kun hän meni viemään luudan, he ystävystyivät ja nyt he kyläilevät toistensa luona viikoittain.”
Rajala kaipaa iloisuutta arjen kohtaamisiin. Sitä, että vastaantulijoita tervehdittäisiin ja katsottaisi silmiin.
”Helpolla ollaan niin vakavia, ettei vahingossakaan toiset luule, että tuolla menee hyvin. Eikö voisi olla niin, että kun elämässä ei ole surua, niin oltaisiin iloisempia”, hän peräänkuuluttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
