Yhteiset pelisäännöt tarpeen kuljetuksissa

Maaseudun Tulevaisuudessa on viime päivinä kirjoitettu kiivaasti liikenne- ja viestintäministeriön aikeesta poistaa niin sanottu kolmenkymmenen prosentin sääntö laista (Matti Peltola 12.3.; Veikko Niittymaa 14.3.; MT 16.3 ja 19.3.). Muun muassa Koneyrittäjät syyttävät ministeriötä urakoitsijoiden kyykyttämisestä ja ennustavat lisääntyvää byrokratiaa, piteneviä hankintaketjuja ja harmaan talouden kasvua. Myös liikennelupaan liittyvä koulutusvelvoite, säännölliset lupauusinnat ja ylimääräiset maksut tuntuvat urakoitsijoista ja maatalousyrittäjistä kohtuuttomilta.

Kuljetusyrittäjien näkökulma asiaan on toinen: Nyt valmisteilla oleva lainmuutos tähtää laaja-alaisesti harmaan talouden ilmiöiden kitkemiseen kuljetusalalta ja alan toimijoiden yhdenvertaisuuden lisäämiseen.

Tavaran kuljettaminen korvausta vastaan on luvanvarainen elinkeino. Se on valvottua ja viranomaisille läpinäkyvää toimintaa. Tavaraliikenneluvan haltija on pätevöitynyt liikennelupakursseilla ja kuljettajilla on asianmukainen ammattipätevyys, jota päivitetään säännöllisesti. Viranomaiset valvovat liikenneluvan haltijoiden vakavaraisuutta ja kuljettajien pätevyyttä. Lisäksi yrittäjä maksaa kuorma-autostaan noin 2 500 euroa korkeampaa vakuutusmaksua kuin ilman lupaa samoilla markkinoilla toimiva yrittäjä, jolla ei ole mitään muutakaan edellä mainituista velvoitteista. Eriarvoisuuden aiheuttaa lain poikkeuspykälä, joka sallii kuljettamisen ilman liikennelupaa, mikäli kuljetusten osuus jää alle 30 prosenttiin urakan kokonaisarvosta.

Tähän mennessä poliisi on ollut voimaton maarakennuskuljetusten valvonnassa. Poliisin resurssit eivät riitä kuljetusten prosentuaalisten osuuksien selvittämiseen, jolloin kuljetuksia ei valvota lainkaan. Se on tuskin ollut lainlaatijan tarkoitus.

Liikenne- ja viestintäministeriön esitysluonnokseen sisältyy liikennelupaehtojen kiristämistä sekä kuljetuksen tilaajan vastuun ja liikennelupaviranomaisten tekemien tarkastusten lisäämistä. Enemmistö kuljetusyrittäjistä seisoo näiden tavoitteiden takana, vaikka ne toteutuessaan lisäisivät hallintoa ja valvontaa. Liikenneluvan haltijoina kuljetusyrittäjät ovat tottuneet valvontaan ja he kokevat sen tärkeänä.

Olisi kaikkien etujen mukaista, että edellä kuvattu läpinäkyvyys ja yhdenvertaisuus ulottuisivat kaikkeen toisen osapuolen laskuun tapahtuvaan tavaran kuljettamiseen. Urakan yhteydessä tehtävien maarakennuskuljetusten liittäminen liikenneluvan piiriin selkeyttää kuljetustoimijoiden välistä kilpailutilannetta ja helpottaa valvontaa. Pitkällä tähtäyksellä uskon myös maarakennuspuolen yhtyvän näkemykseeni.

Valmisteltu esitys ei ole kohtuuton maarakennus- ja maatalousyrittäjille. Liikennelupapakon ulkopuolelle jäisivät edelleen muun muassa maatilojen yhteiset kuljetukset traktorilla 100 km etäisyydelle, kotihoidon palveluun liittyvät kuljetukset pakettiautoilla yhden kunnan alueella ja tienhoitoon liittyvät kuljetukset, sekä uutena asiana lumen poistaminen traktorilla tieltä ja kadulta. Kyläkoulun pihaa pääsisi siis auraamaan ilman liikennelupaa.

Todettakoon vielä, että omien tavaroiden kuljettaminen ei edellytä liikennelupaa rakennusliikkeeltä tai keneltäkään muultakaan. Lain selkeytys ja valvonnan mahdollistaminen ovat erinomainen asia harmaan talouden torjunnassa.