Kiitos kirjastoille!

Lukutaito eriarvoistaa. Lukutaidottomin väestö asuu eteläisellä pallon puoliskolla, pohjoismaissa lukutaitoisin. Vuonna 2016 julkaistu lukutaitotutkimus kiinnitti huomiota erityisesti lukutottumuksiin ja -taitoa tukeviin resursseihin. Viiden kategorian joukossa olivat muun muassa sanomalehtien lukijamäärät sekä kirjastojen koko ja määrä.

Kirjastoilla on ollut valtava vaikutus elämääni. Lapsuuteni kirjastokäynnit olivat seikkailua hiljaisuuden halkomien hyllyrivistöjen välissä, löytöretkiä tiedon maailmoihin. Oman kirjastokortin kautta käyntitiheys tiivistyi, kun kahlasin läpi kaikki saatavilla olleet sarjakuvat.

Yläkoulun ja lukion esitelmien syventävät sisällöt löytyivät lukusalin tietosanakirjoista. Erityisesti viihdyin musiikkiosastolla tuhansia sivuja populaarimusiikin historiaa, nuotteja ja lyriikoita ahmien.

Pääsykokeisiin pänttäsin pääkaupunkiseudun kirjastoissa, joiden lukusalit keväisin täyttyvät tiedonjanoisista ylioppilaista. Opiskeluaikoina tutuiksi tulivat yliopiston lukuisat kampuskirjastot – kansalliskirjasto kaikkein kauneimpana.

Selattujen sivujen tutun tuoksun ja akateemisen antaumuksen ympäröimänä väänsin lopputyöni kirjaston työskentelytilassa parin kuukauden kokopäivätyönä. Reilun 80 hyllykilometrin ojentaessa sivistystään opin nöyräksi tiedon valtameressä – ymmärsin, etten ymmärrä paljoakaan.

Pilkahduksen pohjoismaisen kulttuuripiirin yhteisestä eetoksesta sain Tromssan kaupunginkirjastossa, kun keksimme kartan puutteessa kuvata karttakirjoista retkeilyreitit ”Lyngenin alpeille”.

Kotikirjastoni Espoossa on kohtaamispaikka, jonka ilmainen kulttuuritarjonta tasa-arvoistaa. Musiikkihuoneessa treenatessamme, tulostaa turvapaikanhakija seinän takana 3d-tulostimella nappia paitaansa.

Kokoustilan kielikahvilassa tankataan suomen alkeita ja vaihdetaan kuulumisia omalla äidinkielellä. Aulan esiintymislavalla alkaa levynjulkaisukeikka ja lastenosastolla päättyy satuhetki. Isyysvapaasyksyni innostavin oivallus on ollut kirjaston e-lehtitarjonta: tabletilleni latautuu niin tuorein The Washington Post ja Vogue kuin The Times of Indiakin.

Onneksi osaan lukea: voin elinikäisesti oppia ymmärtämään, jakaa ymmärrystä ja ehkäistä eriarvoisuutta. Kiitos kirjastoille!