Kansan idolit parlamenttiin
Kuva: Jaana KankaanpääRalli radalla
Viininpunainen Toyota Corolla kaartaa risteykseen. Käsi nousee iloisesti ratin takaa. Tervehdyksen jälkeen tulee arvokas nyökkäys. Kuljettajan hampaat loistavat ja hymy ulottuu korviin saakka. Autoilijan olemus huokuu läsnäoloa ja rentoutta, silti tiukkaa olemusta.
Oliko tuo kansanedustaja Koikkalainen? Oli. Eikös sillä ollut vielä viimeviikolla ajokkina helmenharmaa mersu? Oli. Ei se mua ennen ole tervehtinyt. Ei. Olipas sydämellinen risteykses.
Perskutaraallaa, niin joo, vaalit on tulossa!
Minulle soitti viime viikolla erään suomalaisen kansanedustajan vaalipäällikkö. Hänellä oli huoli puserossa edustajansa uudelleen läpi menosta. Vaalivankkurin vetäjä oli saanut loistavan idean: ”Mitä jos tulisitte orkesterillanne soittamaan tuohon kaupungin torille edustaja X:n vaalitilaisuuteen. Pitäisitte sellaisen ilmaiskonsertin! Mä luulen, että sitte menis edustaja läpi että rysähtää.”
No voi helevetti, kieltäydyin kunniasta, enkä aivan kohteliaastikaan. No, ei se ole tyhmä joka kysyy.
Tai – ei siinä ainakaan mitään häviä...
Tulipa mieleeni, että kyllä nyt ollaan edustajan leirissä pahasti pakkasella. Eihän neljä vuotta eduskunnassa olleella pitäisi olla mitään hätää. Hänellä on ollut kyllä aikaa näyttää kyvykkyytensä.
Eduskuntaan pyrkiminen ja huhtivaali on kuin Idols-kisa. Kun ensikertaa pyrit vallan mäelle, sinulla on kaksi kuukautta aikaa vakuuttaa äänestäjät. Aivan kuin idoleissa, kansa katselee ja tekee omat johtopäätöksensä esityksistä, tuumiskelee kuka olisi paras, vetävin ja karismaattisin henkilö ajamaan asioitamme isoollekirkolle.
Tämän työn useat edustajat tekevät pyyteettömästi, ovat esillä, pitävät itsestään meteliä, pitävät meitä kädestä, hyysäävät omilla ja toisten rahoolla. He tulevat kadunmiehen luo ja vakuuttavat olemuksellaan: Mä oon teidän miehiä!
Hyvällä tuurilla napsahtaa edustajalle piletti kourahan ja matka päättäjäksi alakaa. Silloin tehdään se suurin moka. Kuten Idols-kisassa, niin myös eduskuntavaaleissa se todellinen kansanpalvelutyö alkaa kisojen voittamisen jälkeen. Idols-voittajalla on suurin piirtein kaksi vuotta aikaa ottaa lopullisesti paikkansa ihmisten sydämissä. Voitto ei vielä takaa yhtään mitään. Tuon etsikkoajan jälkeen katsotaan, onko sinusta oikeasti pitkäaikaiseksi tähdeksi vai ei.
Liian moni edustaja unohtaa äänestäjänsä heti kun vallan portit aukeavat. Unohtavat, kuka heidän palkkansa oikeasti maksaa, keitä ovat ne fanit, jotka äänestivät idolin jatkoon. Vallankahvaan pääsyn jälkeen yritetään vakuuttaa hienoja herroja, ei kadunmiehiä. Yhteys äänestäjiin katkeaa.
Ei se nykyään enää riitä, että jaksat tervehtiä neljän vuoden välein ja tulla arvokkaana edustajana tilaisuuksiin. En väitä, etteivät edustajamme tekisi mitään. Niistä tekemisistä ei vain kukaan tiedä mitään. Ei ainakaan tavallinen kansa.
Me nykyiset idolsien ja talenttien äänestäjät vaadimme pikkuusen meininkiä, äksöniä, tietoa, sellaasta tuntumaa että tuo ”Koikkalainen” edustaa tosiaankin minua, se ei pokkuroi ketään, tekee yhteistyötä, ja mulla on tunne, että se tekee sitä minun takiani. Tiedetään, se on pirun vaikiaa, mutta se eres yrittää!
Edustajilla on ollut vuosia aikaa vakuuttaa äänestäjänsä, pitää yhteyttä.
Jos se ei ole noina vuosina onnistunut, ei se onnistu loppukirissä jonkin perkuleen rokkibändinkään kanssa.
Käytetään niitä nykyajan vempeleitä!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
