Paaston pointti

Kaamoksen kaartuessa kevääseen valo valtaa alaa. Työmatkalainen havahtuu aurinkoisten aamujen voimaannuttavaan vaikutukseen. Kotimatkakin taittuu kepeästi ennen auringon leikittelevää laskeutumista.

Yöpakkasten kovettamat hanget hankaavat tervat hiihtäjän suksenpohjista. Kevättuulten keventämien kinosten kosteus saa hengittämisen helpoksi ja suksi luistaa liukkaasti. Sydämen kiihtyvä pulssi muistuttaa elämästä ja kuolemasta.

Kuun vaihteessa medioissa kerrottiin paaston alkavan. Kahvipöytäkeskusteluissakin paasto on puheenaihe. Puhutaan somepaastosta, mehupaastosta, pätkäpaastosta... Keskustelu kääntyy toistuvasti erilaisiin ruokatottumuksiin, dieetteihin ja laihduttamiseen. Paaston pointti tuntuu olevan hukassa.

Ruumiilla on ajassamme tärkeä rooli. Sitä harjoitetaan kuntoon ja kaunistetaan. Vaihtuvat ruokatrendit ohjaavat niin laihduttajan kuin kulinaristinkin kuluttajavalintoja. Kehomme tuntee ja tallettaa elämänkokemuksemme. Kehon kuuntelu ja käyttö on vallannut alaa myös mielen hoitamisen, psykoterapian kentällä. Pelkkä ruumiillinen elämä ei kuitenkaan ole tyydyttävää vaan kaipaamme matkallemme myös mieltä ja merkityksiä. Ihmisyyden ydintä on ruumiin ja hengen synteesi.

Kristillinen paasto on ennen kaikkea hengen harjoittamisen aikaa. Kehollinenkin kilvoittelu tähtää hengelliseen päämäärään. Se merkitsee elämän rauhoittamista, keskittymistä olennaiseen. Se on Jumalan tahdon kuulostelun, rukouksen ja itsetutkiskelun aikaa.

Raamatun profeetta Jesaja odottaa ”toisenlaista” paastoa. Siinä vapautamme sorretut, murramme leipää nälkäisille, avaamme ovemme kodittomalle, vaatetamme alastoman, emmekä karttele apua tarvitsevaa veljeämme. Vuorisaarnassaan Jeesus opettaa paaston, rukouksen ja lähimmäisen auttamisen kuuluvan yhteen.

Kristityn perusrukouksessa rukoilemme ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Luukkaan evankeliumissa Jeesus vastaa sen etsijöille: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”, ja se voidaan kääntää myös: ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä”. Paaston aikaisen hiljentymisen seurauksena sisäinen äänemme voimistuu. Saamme kosketuksen elämämme syvimpiin virtoihin – löydämme tien Jumalan valtakunnan lähiöön.