Tuki lisää turvepeltojen metsityksen kannattavuutta

Pellonmetsitystä pidetään heikosti kannattavana, koska heinäntorjunta teettää paljon työtä eikä onnistumisesta ole takeita. Joutoalueiden metsitykseen on voinut hakea tukea maaliskuun alusta alkaen. Turvepeltojen metsitystuki on 2 000 euroa hehtaarille, kivennäismaapeltojen 1 500 euroa. Lisäksi maksetaan hoitopalkkiota yhteensä 900 euroa hehtaarille.

Tuen tavoitteena on lisätä hiilensidontaa. Peltomaiden ravinnevarat ovat runsaat, joten puusto voi kasvaa ja sitoa hiiltä hyvin, mutta onnistunut metsitys vaatii tietoa, taitoa, kovaa työtä ja hieman onneakin. Tuen avulla jopa turvepeltojen metsityksestä voi tulla kannattavaa.

Luonnonvarakeskus tutki pellonmetsityksen kannattavuutta ja tuen vaikutusta siihen. Kannattavuuslaskelmat tehtiin kuuselle, joka on puulajeistamme menestynyt parhaiten pellonmetsityskokeissa.

Tutkimusta varten mitattiin uudelleen 1990-luvun alussa perustettuja pellonmetsitys­kokeita. Kannattavuuden mittarina käytettiin paljaan maan arvoa, jolla tarkoitetaan nykyhetkestä ikuisuuteen ulottuvien, jaksollisesti toistuvien hakkuutulojen ja metsänhoito­kustannusten nykyisyyteen diskontattua summaa.

Noin 30-vuotiaiden kuusikoiden jatkokehitystä ennustettiin Motti-simulaattorilla, ja hakkuut tehtiin Tapion suositusten mukaisesti. Laskelmissa oletettiin, että pellot mätästetään ja suopeltojen ojat kunnostetaan. Glyfosaattiruiskutus tehtiin traktorityönä maanmuokkausta seuraavan vuoden kesällä.

Myös lannoitustarve huomioitiin. Booria saatetaan tarvita sekä kivennäis- että turvamaapelloilla, turve­pelloilla usein myös kaliumia. Lannoituksetkin tehtiin traktorityönä, mutta tällöin koneen vaatima kulku-ura tulee ottaa huomioon jo metsitystä suunniteltaessa. Laskelmissa käytettiin pellonmetsitys­kokeiden istutustiheyttä, joka oli 3 000 kappaletta hehtaarilla.

Istutusta seuraaville vuosille oletettiin 1–2 pintakasvillisuuden torjunta­kertaa. Ensimmäisellä kerralla työ tehtiin laikkukäsittelynä reppuruiskulla ja toisella kerralla käsin heinäämällä. Myös pellonmetsityshankkeen suunnittelu­kustannukset otettiin laskelmissa huomioon.

Turvepeltojen metsitys kannatti selvästi heikommin kuin kivennäismaapeltojen metsitys. Se johtui suuremmista metsityskustannuksista, pitemmistä kiertoajoista sekä pienemmistä hakkuukertymistä ja tukkipuuosuuksista.

Metsätalouden kannattavuuslaskelmissa yleisesti käytetyllä kolmen prosentin korkokannalla turvepeltojen metsitys olisi ilman metsitys­tukea tuottanut tappiota vähintään 1 300 euroa hehtaarilta, lannoitusten ja lisä­heinäyksen kanssa lähes 1 900 euroa. Tuen ansiosta turve­peltojen paljaan maan arvo nousi keskimäärin 1 300 euroon, heikoimmallakin kohteella yli 700 euroon, vaikka tehtiin molemmat lannoitukset ja kaksi heinäntorjuntaa.

Kivennäismaapeltojen metsitys oli pääsääntöisesti kannattavaa ilman tukeakin. Kolmen prosentin korkokannalla keskimääräinen paljaan maan arvo kevyemmällä metsitysketjulla oli yli 1 300 euroa hehtaarilta, boorilannoituksen ja toisen heinäyksen kanssa lähes 900 euroa.

Mitä pitempään pelto on viljelemättä, sitä vaikeampaa metsitys on. Asianmukaisesta heinäntorjunnasta huolimatta keskimäärin neljäsosa taimista oli kuollut laskelmiin valituilla metsityskokeilla, jotka oli perustettu pian viljelyn lopettamisen jälkeen. Heinäntorjunta on tärkeää metsityksen onnistumisen kannalta. Jos toimenpideketjuun joudutaan lisäämään esimerkiksi kaksi heinäntorjuntakertaa, paljaan maan arvo laskee yli 700 euroa hehtaarilta.

Kannattavuuslaskelmien perusteella tukea tarvitaan erityisesti turvemaapeltojen metsitykseen, jota myös pidetään keskeisenä keinona vähentää maatalouden hiilipäästöjä.

Maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan peltohehtaarin hinta vaihteli viime vuonna Kainuun noin 1 800 eurosta Varsinais-Suomen yli 11 000 euroon. Siten pellonmetsitys ei maanomistajan näkökulmasta ole taloudellisesti kilpailu­kykyinen vaihtoehto ainakaan hyvillä peltomailla niillä seuduilla, joilla viljelysmaalle on kysyntää.

Metsitystukea maksetaan vain sellaisille pelloille, joille ei ole myönnetty maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. Metsitykseen ohjautuneekin käytöstä poistettuja peltoheittoja, joita on runsaasti erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Mitä pitempään pelto on viljelemättä, sitä vaikeampaa metsitys on.