Salaisuus liemessä

Ei rapuja ilman tilliä. Kaikkine perinteineen ja herkullisine lisukkeineen, tärkein ravun maun salaisuus piilee huumaavan herkullisessa tillin tuoksussa.

”Tillin laatu on tärkeää, rapuihin kuuluu nimenomaan kruunutilli”, painottaa Suomiriista Viltgårdenin yrittäjä Tomas Landers.

Heinäkuussa alkanutta rapukautta kestää lokakuun lopulle, jolloin myös tuoreen tillin saatavuus heikkenee.

Rapujen yksinkertaiseen, mutta herkulliseen keittoliemeen laitetaan tillin lisäksi vain suolaa ja sokeria. Kolmen ainesosan liemeen perustuu myös Viltgårdenin rapujen suosio, mutta tarkkaa reseptiään yrittäjät eivät paljasta.

”Keitämme ravut pienissä erissä, jotta liemen suhteet pysyisivät tarkasti samoina. Näin mausta tulee kuin kotona keitetty”, Landers toteaa.

Suurin osa Viltgårdenin asiakkaista ostaa ravut valmiiksi keitettyinä. Vain pieni osa haluaa keittää rapunsa itse.

Jos intoa riittää, ja varsinkin jos omasta rannasta nousee rapua, ravustuksen ja rapujen keittämisen voi opetella itse.

Pyydystämiseen tarvitaan vesistön omistajan lupa. Välineiksi riittävät muoviset rapumerrat, ja syötiksi kelpaavat esimerkiksi särkikalat.

Rapu liikkuu lähinnä öiseen aikaan, joten merrat kannattaa laskea rantaveteen muutaman metrin syvyyteen illalla. Saliin voi kokea seuraavana päivänä.

”Vielä 15 vuotta sitten käytettiin lankasyöttejä, joista ravut rupesivat syömään itseään ulos aamulla ruuan loputtua. Nykyiset merrat voi kokea oikeastaan mihin aikaan tahansa.”

Suurin osa rapuilijoista haluaa juhlia jo elokuussa, mutta itse asiassa ravut ovat loppukaudesta suurempia, ja niissä on yleensä enemmän mätiä, Landers vinkkaa.