Tämän oikeuden puolesta on taisteltu useasti kuolemaan saakka – nyt ihmiset luopuvat siitä vapaaehtoisesti
Ihmisoikeuksien määritelmä on kärsinyt inflaatiosta viime vuosina, mutta yhden oikeuden kunnianpalautus olisi koko yhteiskunnan asia.
Ranskan suuren vallankumouksen taustalla oli erään tärkeän oikeuden puute. Kuvituskuva. Kuva: Taina RenkolaOikeuksistaan kuulee puhuttavan 2020-luvulla lähes joka käänteessä.
Usein ”ihmisoikeuksien” määritelmä on hyvin inflatoitunut, vaikka toisaalta oikeus turvalliseen elämään on syystäkin korostunut näinä epävarmoina geopolitiikan aikoina.
Itsetietoisuus omista oikeuksistaan on kasvatettu jopa lapsiin, minkä opettajat tulevat jälleen huomaamaan koulujen alettua.
Yhdestä oikeudesta moderni ihminen on kuitenkin luopumassa lähes huomaamattaan, vaikka tämän vapauden puolesta on taisteltu lukuisat kerrat kuolemaan saakka.
Omistusoikeuden, vallan hallita omistamaansa asiaa, puute on johtanut moneen vapaustaisteluun historiansa saatossa.
Esimerkiksi Ranskan suuressa vallankumouksessa 1700-luvun lopulla muun muassa maaorjat nousivat kapinaan vaatimaan reilumpaa omistusoikeutta viljelemiinsä maihin.
Suomessakaan ei tarvitse mennä kuin vuosisata taaksepäin, ja torpparikysymys oli kansankunnan ratkaistavana.
Yhä useampi suomalainen pääsi omistamisen makuun, kun sotien jälkeen rintamamiehille lainoitettiin maatiloja sekä kaupungeissa rakennettiin kohtuuhintaisia kerrostaloasuntoja.
Kansakunnan vaurastuessa suomalaiset alkoivat omistaa autoja ja tuvan täydeltä elektroniikkaa.
Omistamisesta tuli 1900-luvun aikana useamman suomalaisen oikeus kuin kertaakaan historiassa. Punalippujen kantajiltakin alkoi löytyä kesämökkejä.
Yhteiskunnan liberalisoituessa omistamisen puolustaminen jäi vähitellen pimentoon.
Ilmastohaasteiden ratkaisemiseksi metsänomistajien omistusoikeutta alettiin polkea harmaan suojelun myötä ”yhteiseksi hyväksi”.
Kunnat ja kaupungit syyllistyvät samaan, kun maanomistajien kiinteistöomaisuutta pakkolunastetaan pilkkahinnalla teollisuus- ja asuinalueiksi.
Viimeisimmät asennemittaukset kertovat suomalaisten olevan entistä markkinatalousmyönteisempiä sosialismin hiipuessa, mutta omistusoikeutta moni ei liitä samaan keskusteluun.
Politiikan lisäksi omistamisen taantuma näkyy myös monen yksityiselämässä.
Vuokra-asumisesta tulee entistä yleisempää, kuten vuokra-autoilla ajamisestakin. Leasing tuntuu olevan päivän sana.
Vuokraus tuo mukanaan toki omat vapautensa, mutta taustalla vaikuttavia tekijöitä on syytä pysähtyä pohtimaan.
Omistamiseen, esimerkiksi kodin tapauksessa, tulisi olla jatkossakin samanlaiset edellytykset, joista edelliset sukupolvet ovat päässet nauttimaan.
Jos kaikki peruselämiseen liittyvä on jonkinlaisen kuukausidiilin takana, omistamisen arvo unohtuu. Tällä kehityksellä uudenlainen feodaalijärjestelmä tekee paluun.
Radikaalista rinnastuksesta huolimatta uutta talonpoikaiskapinaa ei tarvita, mutta yhteiskunnan kehityksestä puhuttaessa on syytä aina muistaa omistamisen vapaus.
Omistusoikeudesta ei ole turhaan taisteltu historiassa, eikä siitä nytkään tule luopua helpolla. Vapaus on liian arvokas menettäväksi.
Omistamisen puolustaminen on koko yhteiskunnan asia.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
