Valtio epäluotettava sopimuskumppani

Suomen valtion luotettavuus sopimusosapuolena on menetetty. Suomi on esittänyt EU-komissiolle Suomen mannermaan kehittämisohjelman (maaseutuohjelma 2014–2020). Komissio on hyväksynyt sen 12.12.2014.

Ohjelmakauteen sisältyvät suojavyöhykesopimukset. Tukihaussa 2015, joka päättyi 30.4., suojavyöhykesopimuksia tehtiinkin runsaasti.

Viljelijät siis innostuivat suojelemaan ympäristöä ja Itämerta virkamiesten esittämällä tavalla.

Kun tukihaku oli ohi ja suojavyöhykesopimuksista kuvaannollisesti ”muste kuivanut”, Suomen virkamiesjohto tulikin katumapäälle. Suomi esitti muutosta maaseutuohjelmaan, jonka komissio on hyväksynyt 16.7.2015. Suomi siis esitti muutosta vasta kun sopimukset oli jo lyöty lukkoon.

Vaikka sopimus muuttuu radikaalisti yksipuolisella sanelulla, viljelijä ei pääse irti sopimuksesta. Tämä on nyt uutta Suomen valtion sopimuskulttuuria. Yksipuolista sanelua ja lisäksi viljelijällä ei ole edes oikeutta purkaa sopimusta.

Missä on MTK:n lakimiehet? Mitä MTK:n korkein johto sanoo asiasta? Vai onko niin, että MTK:n korkeimman johdon mielestä suojavyöhykesopimuksen tehneet ovat niitä ”hömppäheinän” viljelijöitä, eikä heidän oikeusturvallaan ole niin väliä?

Mitä tähän sanovat oikeusoppineet sopimusoikeudelliselta taholta katsottuna, esimerkiksi Helsingin yliopistosta? Onko viljelijällä oikeusturvaa?

Mikä estää nyt Suomen valtiota tämän jälkeen yksipuolisella sanelulla muuttamasta kaikkia voimassa olevia sitoumuksia? Esimerkiksi vielä maksamatta olevat 2015 tuethan voi vain ilmoitusluontoisesti jättää maksamatta, vedoten ettei rahaa ole.

Tilanne on historiallinen. Voimassa olevia sopimuksia ei voi muuttaa yksipuolisella sanelulla, on yleinen käsitys sivistysvaltiossa. Suomen valtion virkamiehet ja korkein valtionjohto ovat nyt tämän käsityksen romuttaneet.

Esitän julkisen kysymyksen tästä vastuussa oleville tahoille, miksi Suomen valtio lähti tälle tielle, jossa uskottavuus on menetetty luotettavana sopimusosapuolena?