Epäkohdista kuuluu keskustella

MT - lehdessä (5.3.) Timo Kaunisto kritisoi monisanaisesti Elina Lepomäkeä, joka oli uskaltanut tuoda esiin sote-uudistuksen epäkohtia ja epäillä sen lopputuleman hyödyllisyyttä. Tämä oli Kauniston ja monen muunkin poliittisen toimijan mielestä epäsopivaa.

Onko todellakin niin, että näinä aikoina, kun kaikki yksimielisesti liputtavat avoimuuden puolesta, keskeneräisen hankkeen puutteista ja mahdollisista riskeistä tulisi vaieta?

Kauniston kolumnissa mielenkiintoisinta oli se, että hän ei sanallakaan kommentoinut Lepomäen esiin nostamia sote-uudistuksen ongelmakohtia. Asiaosaamisen puutteesta ei tässä voi olla kyse, vaan halusta vaieta ikävistä asioista.

Näin maallikon näkökulmasta alkuperäinen sote-uudistus oli tavoitteeltaan ja toteutustavaltaan hyvä. Poliittisten lehmänkauppojen ja eri etupiirien lobbauksen myötä uudistus kuitenkin on vesittynyt.

Julkisen sektorin asema on betonoitu uudistukseen suurin piirtein nykyisen kaltaisena, jolloin sen ei tarvitse tosissaan kilpailla yksityisen kanssa eikä näin tehostaa toimintaansa.

Säästöjen, valinnanvapauden ja parempien palvelujen sijaan saamme uuden hallinnontason, lisää julkisen sektorin johtajia, ilman että vanhaa hallintoa karsitaan. Palvelujen käyttäjien ja veronmaksajien kannalta parempi vaihtoehto olisi kuntien sote-palvelujen kilpailutukset ja ulkoistukset.