Arvoliberaali talouskonservatiivi

Mielipide

15.6.201502:00

Kolumni

Heikki Tuuri

Meillä on usein tapana jaotella kanssaihmisiä eri lokeroihin. Tämän perusteella on helppo suodattaa kyseisen henkilön kaikki ajatukset ja mielipiteet.

Lokerointi onkin tehokas keino mitätöidä toisen mielipiteet ennakkoon. Rakentava keskustelu ja vuorovaikutus ovat kylläkin tämän jälkeen vaikeaa, koska jo ennakkoon "tiedetään" mitä mieltä kukin on eikä se siitä muuksi muutu.

Politiikassa leimakirvestä käytetään ahkerasti. Puolueet ja niiden edustaja on jaettu perinteisesti oikeistoon ja vasemmistoon. Tosin viime vuosina poliittiseen keskustaan on ollut kova tunku.

Varsinkin eduskuntavaalien jälkeen ihmisiä jaotteleva leimakirves on ollut kovassa käytössä.

Yleensä tällä karsinoimisella ei tarkoiteta mitään positiivista, vaan halutaan lyödä negatiivinen leima ja samalla korostaa omaa ”oikeaa” katsantokantaa.

Menneinä vuosikymmeniä jako oli yksinkertainen: olit edistyksen lipunkantaja tai taantumuksellinen, oikeistolainen tai vasemmistolainen. Nykyään puhutaan konservatiiveista ja liberaaleista.

Vaalien jälkeen moni omasta mielestään avoimin mielin maailmaa katsova vapaamielinen henkilö oli äimän käkenä. Kuinka kukaan voi äänestää tuollaisia puolueita? Ihmeteltiin, ettei tunneta ketään, joka olisi äänestänyt perussuomalaisia, tuota outoa joukkoa.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen maineesta ehdittiin olla huolestuneita jo ennen hallituksen nimittämistä. Toivottiin, että hallitus osoittautuisi ennakkomainettaan paremmaksi. Leima oli lyöty ennen kuin hallitus ehti tehdä yhtään mitään.

Uudistuksia hakeva hallitus on leimattu konservatiiviseksi perusporvarihallitukseksi, joka tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan pohjan.

Suomen kielen sanakirjan mukaan konservatiivinen henkilö on vanhoillinen ja uudistuksia vieroksuva. Poliittinen konservatismi korostaa yhteiskuntajärjestyksen perimmäisiä arvoja ja kannattaa uudistuksissa maltillisuutta.

Liberaali ihminen on puolestaan vapaamielinen. Usein vapaamielisyyttä ei kuitenkaan riitä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ajattelevat toisella tavalla.

Poliittisena suuntauksena liberalismi luottaa siihen, että inhimillinen kehitys perustuu yksilön voimien vapaaseen käyttöön. Talousliberalismissakaan ei paljoa rajoituksia tunneta.

Poliittisessa keskustelussa ja päätösten teossa on tullut selväksi, että liberalismia ja konservatismia on monta eri lajia. Itseään arvoliberaalina pitävä henkilö tai puolue ei välttämättä ole vapauden suurin airut eikä ainakaan talousliberaali.

Liberaalina itseään pitävä puolue saattaa olla aktiivisin erilaisten rajoitusten ja sääntöjen laatimisessa. Eihän siitä mitään tule, jos kaikkien annetaan huseerata vapaasti. Kyllä tarvitaan erilaisia lupia ja rajoituksia, koska päättäjät ja viranomaiset kyllä tietävät, mikä on ihmiselle ja maailmalle parasta.

Vapaus onkin monelle liberaalille kaiken pahan alku. Arvoliberaali voi olla ankara talouskonservatiivi. Lisää veroja ja mieluiten muille.

Joidenkin vapaamielisyys loppuu kuin seinää, kun aiheena on esimerkiksi kielipolitiikka.

Konservatiivisena pidettävät ihmiset ja puolueet saattavat olla kyllä arvokonservatiiveja, mutta erittäin aktiivisia uudistamaan. Arvokonservatiivi voi olla myös todellinen talousliberaali.

Sipilän hallitukselle on yritetty keksiä ”lempinimeä”. Oululaiselta humppaorkesterilta lainattu kolme ässää ei kuulosta hyvältä, ainakaan lyhennettynä. Perusporvarihallitus ei sovi kaikille keskustalaisille, koska he eivät koe olevansa minkäänlaisia porvareita.

Hallitusta ei voi oikein nimetä oikeistohallitukseksikaan, jos sitä vertaa edelliseen hallitukseen, jossa olivat SDP:n ja kokoomuksen lisäksi kristillisdemokraatit ja RKP. Tuskin Suomen suurimmaksi työväenpuolueeksi noussut perussuomalaisetkaan haluaa samaistua ainakaan perinteiseen oikeistoon.

Ihmisten leimaamisessa mustavalkoisesti konservatiiveihin ja liberaaleihin pitää olla varovainen, koska meissä jokaisessa asuun asiasta ja näkökulmasta riippuen ainakin pienen pieni liberaali ja konservatiivi.