Timo Kässi: Ruokkimisen ihme

Uuden testamentin Matteuksen evankeliumissa puhutaan ruokkimisen ihmeestä. Monelle tutussa kertomuksessa kuvataan sitä, miten Jeesus Nasaretilainen ruokki seuraväkeä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kaikkiaan lounaalla oli 5 000 miestä ynnä naiset ja lapset. Tähteeksi jääneitä paloja jäi vielä kaksitoista koria.

Jeesuksen ruokapidot ovat konkreettinen tarina siitä, miten ihmeet syntyvät. Muutamalla leivällä ja kalalla saadaan kansa ravituksi. Raamatuntutkijoilta löytyy selityksiä, mistä tässä ihmeessä on kysymys. Tavalliselle kristitylle tarina on yksi monien ihmetekojen joukossa, joita Vapahtaja lyhyen työpestinsä aikana teki.

Evankeliumin tekstistä ei käy suoraan selville, oliko lounaalle hankittu avilta, Tukesilta, elyltä, KKV:lta ja muilta viranomaisilta asianomainen lupa. Tuskin.

Maanviljelijälle, ruuan kasvattajalle, ruokkimisen ihme on jokapäiväistä leipää. Tänä päivänä ruuan tuotantoon liittyvistä ihmeistä suurin on se, miten pienellä joukolla kansakunnat ruokitaan.

Teollisuusmaissa ruuan alkutuotannossa työskentelee hyvin vähän väkeä, Suomessa maatalouden työllisten määrä on 3,5 prosenttia koko työvoimasta.

Maatalouden tärkeimmillä tuotantoaloilla olevien tilojen lukumäärä on laskenut rajusti 30 vuodessa. Elintarviketalous 2014 -julkaisun mukaan Suomessa 9 000 maitotilaa. Sianlihaa tuotetaan 1 650 tilalla. Naudanlihaan erikoistuneita on 3 400. Kananmunia ja siipikarjanlihaa tuotetaan 580 tilalla. Kasvintuotantotiloja on vielä 39 000, jotka tuottavat pääosan viljasta ja muusta kasvituotannosta.

Ihmeenä voikin pitää sitä, että vielä löytyy uusia ruuankasvattajasukupolvia, jotka ovat valmiita ryhtymään viljelijöiksi. Maahenki elää, vaikka joskus tuntuu, että yhteiskunta haluaa tehdä kaiken sen tappamiseksi.

Leivän kasvattaminen on yhteiskunnan kovan kontrollin alla. Euroopan unionin massiivinen byrokratia on valjastettu valvomaan yhteisön budjettivarojen käyttöä kaikissa jäsenmaissa Suomi mukaan luettuna.

Suurimmalle osalle EU-kansalaisista yhteisön direktiivit ja niistä johtuva valvontakoneisto eivät vaikuta millään tavalla jokapäiväiseen elämään. Sen sijaan elintarviketuotannon alkupäässä EU:n keppi lyö lujaa, jos tukivalvonnassa tulee esille tahattomia tai tahallisia virheitä tukipaperien täytössä.

Jokainen uusi ohjelmakausi on tuonut uuden kaaoksen sekä hallinnolle että hallintoalamaisille. Niin näyttää käyvän nytkin. Tukikoulutuksissa käyneet viljelijät kertovat, että alkava ohjelmakausi tuo jälleen lisää byrokratiaa ja sen mukana vaikeuksia viljelijöiden elämään.

Uusinta uutta EU:n peltotukien haussa on, että tuen hakijan pitää itse piirtää kasvulohkojen rajat viranomaisten lähettämiin digitoituihin karttoihin. Kaksikymmentä vuotta näitä karttaharjoituksia on tehty ja nyt palataan lähtöruutuun. Yhteiskunnan byrokratian kukistamiseen on kaavailtu normitalkoita. Maataloushallinto olisi oiva pilottikohde.

EU:n Venäjä-pakotteet ja niistä seuranneet vastapakotteet näyttivät, että ruoka on edelleen tehokas vallankäytön väline. Ruokkimisen ihmeen jatkuminen edellyttää, että ruuan alkutuotannosta kannetaan huolta. Massiivinen, viljelijöitä kiusaava byrokratia, tukimaksatusten jatkuva lykkääminen ja Venäjä-politiikan realisoituminen ovat olleet myrkkyä maataloudelle.

Talonpojilla ei tänä syksynä ole ollut hauskaa. Ehkäpä uusi vuosi tuo toivoa paremmasta.