Kukkivat tienvarret
19.7.202102:00
Kevään mittaan on kovasti keskusteltu matematiikan merkityksestä ylioppilaskirjoituksissa ja yleensä elämässä. Tässä pieni käytännön harjoitus, joka yhdistetään toiseen kuumaan keskustelunaiheeseen: haitallisiin vieraslajeihin. Otetaan esimerkiksi komealupiini, jota on maan eteläpuoliskolla kaikkialla, ja aivan erityisesti tienvarsilla.
Minä putsasin 20 metriä pienen kylätien vartta, jossa ei ollut edes erityisen tiuhassa lupiineja. Kottikärrylastillinen siitä tuli ja aikaa meni puoli tuntia. Jokaista lupiinia en saanut juurineen irti, pieniä taimia jäi heinän sekaan huomaamatta ja maaperässä on siemenpankki, josta itää uusia taimia. Homma täytyy uusia ainakin kahtena kesänä. Tätä pientä koetta voin kuitenkin käyttää seuraavassa matemaattisessa harjoituksessa lähtökohtana.
Lupiini ei viihdy savimaalla eikä pärjää metsän varjossa, mutta tienrakennukseen käytetty sora on sille oiva kasvualusta. Siksi valtio on suurin lupiinin kasvattaja.
Suomen koko tieverkosta on puolisen miljoonaa kilometriä, josta valtiovallan vastuulla on 78 000 kilometriä. Pohjois-Suomessa lupiini on vielä niukka, joten otetaan pohjaksi 50 000 km valtion teitä. Kasvaa lupiinia yksityisteidenkin varsilla, mutta jätetään ne tämän tarkastelun ulkopuolelle.
Kaakkois-Suomen tienvarsia tarkkailtuani arvelen, että 20 prosenttia tienvarsista on jo lupiini asuttamia. Se tekee 10 000 kilometriä lupiinikasvustoja, usein molemmin puolin tietä. Tämän kylätien varrella kasvuston leveys ei ollut kahtakaan metriä, mutta valtateitten varsilla on kymmenienkin metrien levyisiä kasvustoja. Ne ovat todella komeita kukkiessaan!
Myrkkyjä ei voida käyttää, koska lääke ei saa olla pahempi kuin vaiva. Niittämällä voidaan toki vähentää siemensatoa, mutta niitetty kasvusto kukkii syksyllä uudelleen.
Kilometrin mittaisen lupiinikasvuston raivaamiseen lapiotyönä menee ainakin 50 tuntia, mikä on aivan varmasti liian pieni arvio. Jo tällä perusteella kaikkien valtion tienvarsien lupiinikasvustojen poisto vie 500 000 tuntia. Työ olisi tehtävä alkukesästä ennen kuin lupiinit ehtivät karistamaan siemenensä. Toisaalta sitä ei kannat aloittaa ennen kukintaa. Aikaa siementen kypsymiseen jää noin neljä viikkoa. Yksi työntekijä käyttäisi siis aikaa lupiinien poistoon 4 x 40 tuntia = 160 tuntia. Jotta kaikki tienvarret ehdittäisiin käydä lävitse, tarvittaisiin työhön siis 3000 ihmistä. Jos tuntipalkka oheiskuluineen on 20 euroa, kulut ovat 10 miljoonaa euroa, päälle tietysti kuljetukset, työasusteet ja työkalut. Nämähän kuuluvat kaikki valtion kustannettaviksi, koska maa on valtion eikä sinne yksityisillä ole omin päin asiaa. Työ on uusittava useana vuonna peräkkäin ennen kuin vaikutukset näkyvät.
Todennäköisesti laskelma on pahasti alakanttiin. Ehkä 100 miljoonalla saataisiin valtion mailla jotakin näkyvää aikaan. Ja sitten tulevat ne kaikki muut haitalliset vieraslajit. Siihen ei miljardi euroakaan riitä.
Käytännössä lupiinin, vesiruton, amerikanhorsman, minkin ja supikoiran hävittäminen on jo mahdotonta. Meidän on opittava elämään niiden kanssa. Luonto hoitaa osansa aikanaan. Käy niin kuin piisamin: ei se enää ole samanlainen joka rapakon laji kuin vielä 1970-luvulla. Luultavasti piisamin kannan saivat kuriin minkki ja saukko. Kotivesilläni, missä saukko on säännöllinen asukas, minkin kantakin on romahtanut. Joku löytää ravintokohteekseen myös lupiinin, jolloin sen määrä asettuu kohtuulliseksi. Voi olla, että parinkymmenen vuoden kuluttua muistellaan kaihoten, kuinka komeita tienvarret ennen olivatkaan lupiinin kukkiessa!
Jos näkökulmaa muuttaa, lupiini voisi olla hyötykasvikin, jota viljeltäisiin esimerkiksi tuulivoimaloiden kentillä ja voimalinjojen alla.
Kirjoittaja on luontokirjailija Savitaipaleelta.
Ehkä 100 miljoonalla saataisiin valtion mailla jotakin näkyvää aikaan.
- Osaston luetuimmat
