Saksan persut ja Tony Halme

Mielipide

27.9.201707:00

Kolumni

Pekka Ervasti

Suomen tie on myös Saksan tie. Tai oikeastaan koko Euroopan tie.

Saksan liittopäivävaalit on yksi lenkki ketjussa, jota alettiin takoa Suomessa jo maaliskuussa 2003, kun show-painija Tony Halme puski itsensä eduskuntaan persujen listoilta yli 16 000 itähelsinkiläisen äänen voimalla.

Halme jankutti, että maahanmuutosta on ongelmia. Hänen kielenkäyttönsä oli rujoa ja rasistista, mutta ongelmat olivat todellisia.

Poliittiset vastustajat kiinnittivät kauhistunutta huomiota Halmeen kielenkäyttöön, mutta eivät hänen esiin nostamiinsa ongelmiin.

Äänestäjät – joista kaikki eivät taatusti olleet rasisteja – äänestivät Halmetta, koska halusivat, että ongelmiin puututaan.

Halmeesta ei ollut homman hoitajaksi. Parlamenttiurasta tuli katastrofi, joka päättyi tragediaan.

Vuonna 2003 maahanmuuton ongelmat eivät ainakaan Suomessa olleet lähelläkään sitä, mitä ne ovat nyt, kaksi vuotta Euroopan pakolaispommin räjähtämisen jälkeen.

Halme kuitenkin osoitti persupomo Timo Soinille, mitä säveltä soittamalla tie aukenee vallan kammareihin. Kun sanomaa vielä höystettiin EU- ja euroänkyröinnillä, iso jytky kypsyi. Sitä ihmettä tultiin äimistelemään kauempaakin. Britannian itsenäisyyspuolueen johtaja Nigel Faragekin kävi Helsingissä aatetoveria onnittelemassa. Brexitin yhteydessä tulikin sitten tulosta.

Pelkistäen tästä on kysymys eurooppalaisen populisitioikeiston, EU-ankyröiden, ultranationalistien hurjasta noususta. Euroalueen talousvaikeudet, EU-eliitin itseriittoinen ja sekava politiikka sekä maahanmuuton ongelmat ovat luoneet muhevan kasvualustan mustavalkoiselle äärimekastukselle.

Suomessa valtaa pallotteli pitkään rautainen valtakolmio kepu, kokoomus ja demarit. Maasta puuttui todellinen, uskottava oppositio. Iso jytky räjäytti kuvion kappaleiksi. Politiikasta on tullut suhdanneherkempää ja arvaamattomampaa.

Samoin kävi nyt Saksassa. Kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien jämähtänyt valta-akseli murtui ja liittopäiville nousi porukka, jonka sanoma vetosi aika lailla samanlaiseen kansanosaan kuin persut Suomessa. Etenkin köyhemmän itäisen Saksan miehet äänestivät AfD:tä. Kuulostaako tutulta?

Tässä Suomen ja muun Euroopan tiet tuntuvat eroavan. Saksassa ja Ruotissa muut puolueet kieltäytyvät kaikenlaisesta kommunikaatiosta – saati yhteistyöstä – populistiänkyröiden kanssa.

Maahanmuuton ongelmat tuskin poistuvat vaalikaudessa, EU ei saa pakkaansa järjestykseen ennen seuraavia vaaleja, ja jos valtapuolueet eivät ryhdistäydy, Euroopassa nähdään entistä isompia jytkyjä.