Tuulivoiman rakentaminen on osa energiakäännettä

Sipilän hallitus on asettanut 
tavoitteeksi lopettaa hiilen polttaminen ja puolittaa mineraaliöljyn käyttö kotimaisiin tarpeisiin vuoteen 2030 mennessä. Kyseessä on iso, selkeä ja välttämätön energiapoliittinen päätös.

Tuulivoiman rakentaminen on osa tätä käännettä. Tuulivoimalla tuotettu uusiutuva energia tulee tarpeeseen erityisesti siirtymävaiheessa, kun fossiilienergiasta luovutaan.

Uusiutuvan energiatalouden toteutuminen ei voi olla pelkästään hallinnollinen päätös, vaan se vaatii onnistuakseen investointeja, uutta teknologiaa, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja suomalaisten hyväk­synnän. Siksi on vahdittava myös eri tuotantotapojen 
taloudellista kestävyyttä ja kustannustehokkuutta, myös valtion varojen käyttöä.

Esittelin viime torstaina eduskunnalle hallituksen 
esityksen uusiutuvan energian 
tuotantotukilain muuttamisesta. 
Hallituksen esityksen myötä tuulivoimakapasiteetin kasvusta 
valtiolle aiheutuva meno­lisäys saadaan maatuulivoimaloiden osalta pysäytettyä vuonna 
2018.

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia kokonaiskapasiteettiin, tukitasoon eikä oikeuteen saada 
tukea. Suomessa ei siis puututa 
perustuslaissa turvattuun omaisuuden suojaan tai elinkeinovapauteen.

Perustuslain omaisuuden suojaa ja elinkeinovapautta koskevien säännösten perusteella tavoitehintaa ei ole mahdollista jälkikäteen alentaa jo toteutuneille tai toteutumassa oleville hankkeille. Emme siis lähde eräiden muiden maiden tielle, jossa ehtoja venkslataan takautuvasti.

Uusituvan energian tuotannossa tarvitaan luottamusta myös politiikan johdonmukaisuuteen, jotta me kykenemme saavuttamaan asettamamme vaativat tavoitteet seuraavan viidentoista vuoden aikana. Tätä johdonmukaisuutta 
toivottavasti löytyy kaikilta 
tahoilta, erityisesti tietysti 
niiltä, jotka puheissaan ovat voimallisesti uusiutuvan 
energian kannalla.

Uuden lain tarkoituksena on varmistaa myös investointi­ympäristön vakaus: viimeinen ajankohta hakea tuulisähkön syöttötariffijärjestelmään on kahden vuoden päässä. Siitä lähtien laskien tuotantotukea maksetaan viimeisen kerran vuodenvaihteessa 2030.

Muutoksilla arvioidaan päästävän hallitusohjelman mukaiseen tavoitteeseen. 
Tämä tarkoittaisi vuoden 2020 tasolla varovaisesti arvioiden 70–80 miljoonan euron säästöjä. Säästöjä laskettaessa on otettu huomioon myös, että tuulivoimalan sähköntuotantoteho (megawatti; MW) todellisuudessa on pienempi kuin 
nimellisteho megavolttiampeeri 
(MVA).

Vaikka päätöksiä on tehty, vielä pitää vastata kysymykseen: Mitä seuraavaksi?

Energiapolitiikan yhtälössä on nyt poikkeuksellisen monta 
muuttunutta ja muuttuvaa 
tekijää. Energiapolitiikan linjan 
päivittämiseksi olen käynnis­tänyt Suomen kansallisen energia- ja ilmastostrategian valmistelun. Strategia on 
toimintasuunnitelma ja työlista 
asioista, jotka tehdään sekä omien kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi että kansain­välisten sopimusten toteuttamiseksi.

Hallitusohjelma, energia­unioni, uudistuvan päästö­kaupan neuvottelutuloksen velvoitteet ja kohta edessä 
olevan Pariisin kokouksen 
linjaukset antavat epäilemättä tiukan raamin.

Myös hallituksen kärkihankkeiden käytännön toteutus 
uusiutuvan energian saralla 
edellyttää nopeaa toimintaa niin teknologian kehittämisessä, 
isoissa ja pienissä investoinneissa kuin tuotantolaitosten rakentamisessakin.

Ramppa on saatava rallattamaan kaikilla näillä osa-alueilla, jotta päästään asetettuihin tavoitteisiin ilmoitetussa aikataulussa.

Ihmiskunta tekee tästäkin eteenpäin kaikkensa henkensä pitimiksi, kitkan voittamiseksi ja elämän mukavuuksien lisäämiseksi. Kaikkiin näihin tarvitaan aina jonkin sortin energiaa.

Olli Rehn

elinkeinoministeri (kesk.) olli.rehn
@eduskunta.fi