Metsätalous elää muutosten ajassa

Uusilla metsälain muutoksilla ei metsänomistajan kannalta ole paljon merkitystä, sillä tuottavuutta eivät muutokset kohenna.

Metsän käsittelyssä lisääntyneet vaihtoehdot suosivat pieniä metsänomistajia, päätökset kun metsän käytössä tehdään paljolti vahvoihin tunteisiin pohjautuen. Muut arvot ajavat puun tuotannon edelle.

Metsien kiertoajan lyhentäminen sallitaan uudessa laissa. Sillä on piristävä vaikutus puun tuottoon.

Jos halutaan, sillä saadaan maan tuottokyky ja puuston kasvukyky tehokkaammin hyödynnettyä. Metsien ikärakenne nuorentunee. Erilaiset sieni- ja hyönteistuhoista aiheutuvat tappiot vähenevät.

Metsänomistajiin kohdistuvaan kokonaisvastuuseen eivät uudet lait tuo helpotusta. Varsinkin uudistamisen puolella velvoitteet laadun suhteen ovat jopa kiristyneet.

Metsien käyttöastetta voitaisiin nykyisestä merkittävästi lisätä. Se vaatii kyllä entistä pitkäjänteisempää suunnittelua.

Rakennemuutokset, ilmaston muuttuminen sekä tuotteiden kysynnän nopeat heilahtelut ovat osa haasteita, joihin on tulevaisuudessa kyettävä vastaamaan. Metsänomistajien on mentävä mukaan kehityksen vaatimuksiin.

Aika vaatii puun käyttäjien ja puun tuottajien molemminpuolista pitkäjänteistä sitoutumista puumarkkinoiden hoitoon. Puuhuoltoa ei enää hoideta yksittäisillä puuerien kilpailutuksilla.

Villien erien markkinoista kukaan ei kanna vastuuta. Varsinkin laskusuhdanteessa puun käyttäjät suhtautuvat niihin otetaan jos mahtuu -asenteella.

Jatkossa lopullinen hinta puulle tehdään yhä enemmän bonuksina, hintatakuina jälkitilinä ja korkotuottoina. Noususuhdanteessa puun kysyntä paranee, mutta hintaodotukset kannolle tuovat yhä useammin pettymyksen. Syyksi sanotaan, että kustannukset nousevat ja kilpailukyky tulee vastaan.

Kilpailu puun tuottajista puun hinnalla on käynyt heikosti toimivaksi. Nyt kilpaillaan metsänomistajista toiminnan ja täyden palvelun laadun tarjonnalla. Yhä ikääntyvä metsänomistajakunta arvostaa sitä.