Halutaanko Suomeen uusia veronmaksajia?

Mielipide

30.5.201802:00

Kolumni

Paula Liesmäki

Syntyvyyden laskusta Suomessa on kirjoitettu monta huolestunutta lehtijuttua.

Ei toki syyttä. Syntyvyys laski viime vuonna kaikkien aikojen matalimmaksi, eikä alamäelle näy loppua.

Kokonaishedelmällisyysluku on nyt 1,49 lasta naista kohti. Väestön uusiutumistaso olisi 2,1.

Uutisoinnissa on jäänyt vähemmälle huomiolle havainto, että syntyvyys on ollut alle uusiutumistason jo vuodesta 1969 lähtien, melkein 50 vuotta!

Onko väestön vanheneminen nostanut ongelman tikun nokkaan?

Suomi haluaa uusia veronmaksajia siis kovasti. Ja toisaalta ei halua.

Poliitikkojen synnytystalkookutsut ovat varmasti kipeitä naispareille ja ilman kumppania äidiksi haluaville naisille, jotka saavat kaivaa rahat yksityisklinikoiden hedelmöityshoitoja varten omasta pussistaan. Kaikilla ei ole siihen varaa.

Helsingin, Pohjois-Suomen, Turun, Hämeenlinnan ja Itä-Suomen hallinto-oikeuksissa on parhaillaan vireillä yliopistosairaaloiden johtajaylilääkäreiden valitus yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksestä. Päätöksen mukaan sairaalat ovat hedelmöityshoidoissaan syrjineet itsellisiä naisia ja naispareja.

Syynä lienevät kustannukset: jos lahjasoluhoidot sairaaloissa avattaisiin naispareille ja yksin hoitoa hakeville naisille, niitä pitäisi tarjota myös heteropareille.

Hedelmöityshoitojen kustannukset voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin.

Keskimäärin suomalainen maksaa elämänsä aikana veroja reilut 830 000 euroa, laski Veronmaksajain keskusliiton ekonomisti Janne Kalluinen.

Laskelma perustuu moniin oletuksiin. Siinä keskimääräistä palkkaa saava vuonna 1998 syntynyt menisi töihin 20-vuotiaana, eläkkeelle 68-vuotiaana ja eläisi 77-vuotiaaksi. Koko nettotulo menisi kulutukseen.

Yli 800 000 euron verotuloihin verrattuna joidenkin tuhansien alkuinvestointi elämän alkuun tuntuu pieneltä.

Samalla hoidetaan äitiä: On myös hyvin surullista, jos syli jää tyhjäksi omista toiveista huolimatta.

Vuosia sitten Prahassa vaihto-opiskelijana ollessani juttelin muiden opiskelijoiden kanssa naisten oikeuksista.

Muistan muiden eurooppalaisten ihastelleen, miten Suomessa asiat on päätetty järjellä. Maamme antoi ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden 1906.

Aborttiakaan ei ole sotkettu uskontoon, ainakaan samalla tavoin kuin monissa muissa maissa.

Irlannin tiukan aborttilain kaatuminen kansanäänestyksessä viime viikolla on valonpilkahdus naisten oikeudelle päättää asioistaan.

Syntyvyyskeskustelu tuntuu olevan hämmentävän irti arjesta. Huoltosuhteesta ja kestävyysvajeesta saarnaaminen tuskin herättää vauvakuumetta edes innokkaimmissa kansantaloustieteilijöissä.

Hedelmöityshoitojen avaaminen olisi konkreettinen tapa saada lisää vauvoja – onko Suomella siihen varaa?

Synnytysikäisenä äitinä sanoisin, että oikean kumppanin löytäminen ja tulojen vakaus ovat tärkeämpiä asioita keskituloiselle kuin etuuksien symboliset korotukset. Pätkätyöt saavat suunnittelemaan elämää pätkissä.