Intohimona omena
Karl-Ers Trädgårdin poimijat ja lajittelijat tulevat Latviasta.
Suomalainen omena on alkusyksyn odotettu herkku. Suurin osa omenoista tulee Ahvenanmaalta. Tärkein asia omenanviljelyssä on kiinnostus. Ilman intohimoa tästä ei tule mitään, sanoo Kristian Karlsson, omenanviljelijä kolmannessa polvessa.
Karlssonin omenatarhat Ahvenanmaalla laskeutuvat Tjudö-järven rantaan kuin viiniviljelmät. Matalat ja tuetut omenapuut seisovat suorissa, kapeissa riveissä, joiden välissä mahtuu poimimaan satoa molemmin puolin.
Kristian Karlsson viljelee omenaa 30 hehtaarilla, joka on Suomen mittakaavassa valtava määrä, yksi suurimpia hedelmätarhoja. Omenapellon reunassa on myös päärynää, ainoana ammattiviljelmänä Suomessa, ja mansikkaa. ”Että riittää töitä kesälläkin”, isäntä naurahtaa.
Karlsson on kasvanut omenanviljelyyn. Äidinisä aloitti hedelmänviljelijänä 50 vuotta sitten ja Kristian sai tilan omakseen 19-vuotiaana. Aika nuorena?
”Täytyy aloittaa nuorena, että voi asettaa tavoitteita ja toteuttaa muutoksia. Hedelmäviljely on pitkäjänteistä puuhaa”, mies perustelee.
Liekö tavoite vai sattuma, mutta Kristian nai puolison naapurista ja sai samalla lisää viljelyalaa. Alun puolitoista hehtaaria ja kuusisataa puuta on 17 vuodessa kasvanut 30 hehtaariksi ja 60 000 puuksi. Karl-Ers Trädgård työllistää pariskunnan lisäksi yhden työntekijän ympäri vuoden ja parikymmentä poimijaa syksyisin.
Taimet Belgiasta
Omenanviljely on muuttunut paljon Karlssonin uran aikana, ja ahvenanmaalaisia pidetään siinä edelläkävijöinä.
”Suurin muutos on, että istutamme enemmän puita hehtaarille. Kun ennen pantiin 700, niin nyt istutetaan kolmetuhatta tainta. Taimet tulevat Belgiasta kolmevuotiaina ja ovat uskomattoman hyvälaatuisia.”
Ulkomailta ostettujen puiden mukana on riski saada tauteja, mutta toisaalta Suomesta ostetut taimet ovat paljon nuorempia ja alkavat tuottaa hitaammin satoa. Istuttaminen on kallista, joten nopeasta tuotosta on etua.
Belgialaiset taimet ovat niin sanottuja kääpiöomenapuita, joiden aiemmin annettiin kasvaa vain parimetrisiksi. Omenat ylsi poimimaan maasta käsin.
Karlsson kuitenkin päätti antaa puille metrin lisää kasvutilaa ylöspäin, koska sillä tavoin satomäärä kasvoi oleellisesti. Poimintaa varten teetettiin nostovaunu, jonka avulla myös puiden leikkaaminen onnistuu ilman niska-hartiavaivoja.
Karlsson esittelee Italiassa valmistettua Platform-vaunua ylpeänä: tilaa neljälle poimijalle, dieselmoottori, automaattiohjaus.
Maksoi varmaan paljon? ”Kaikki on suhteellista. Myös selkäkipu tulee kalliiksi”, mies perustelee hankintaa.
Matkustaessa oppii
Kevät, kesä ja syksy ovat kiireistä aikaa omenatarhalla. On leikkaamista, tuholais- ja tautitorjuntaa, kastelua, poimintaa, pakkaamista.
Karlsson markkinoi omenansa yhteistyössä kolmen muun viljelijän kanssa Ålands Trädgårdhallille ÅTH:lle, joka välittää ne Suomen kauppoihin. Kotimaista omenaa riittää helmikuulle asti.
”Lepäämme silloin kun puutkin ovat levossa eli keskitalvella. Silloin matkustamme ja vierailemme hedelmätarhoilla ja puutarhakouluissa. Etelä-Eurooppa, Italia ja Hollanti kulkevat alan kärjessä.”
Karl-Ers Trädgård on Karlssonin mukaan nyt sopivan kokoinen. Tilalle on juuri valmistunut kaksi 95 tonnin ULO- eli ultra low oxygen -varastoa ja pakkaustilat ovat uudet ja asianmukaiset. Enää ei tarvitse laajentaa.
”Ei ole syytä. Nyt hallitsemme kaiken. Jos laajentaisimme tästä, hankkisimme vain lisää työtä, mutta ei toimeentuloa. Tulevaisuus näyttää valoisalta.”
Maku ratkaisee
Uudet lajikkeet lisäävät viljelyn kiinnostavuutta. Esimerkiksi hollantilainen Santana on kehitetty omena-allergikoille. Myös päärynä kiehtoo; naapurissa sijaitseva Tjudön viinitila valmistaa siitä Pärkäle-nimistä päärynälikööriä.
”Tässä työssä tärkein asia on kiinnostus. Ehdottomasti. Täytyy tehdä niin paljon niin vähän rahan eteen. Jos intohimoa ei ole, tästä ei tule mitään.”
Mikä tässä sitten kiinnostaa?
”Puutarhaviljely on fantastinen tapa nauttia luonnosta. Siinä näkee vuodenaikojen vaihtelut ja saa tehdä töitä kaikissa säissä. Kun on itse istuttanut itse ja pääsee itse korjaamaan satoa. Jos onnistuu, se on parasta. ”
Karlsson astelee tarhalle ja nyppäisee matkalla vioittuneen omenan irti puusta. Syksyn ensimmäiset Geneva Earlyt punoittavat jo.
”Ai että nämä maistuvat hyviltä. On erittäin tärkeää, että uusissa lajikkeissa on ajateltu makua eikä vain sadon määrää tai helppohoitoisuutta. Jos kotimainen omena on herkullinen, asiakas ostaa sitä uudelleen.”
Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlat
17.-18.9. ja markkinat Ålands Landbygdcentrumissa 19.9.2010
Omenaviikkoa
vietetään
13.-19.9.2010
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
