Luontojärjestön linjaukset surullista luettavaa

Kataisen hallituksen hallitusohjelman ympäristöpolitiikkaa koskeva osa sisältää lauseen: ”Kestävän kehityksen edistämiseksi kartoitetaan ympäristölle haitalliset tuet ja suunnataan niitä uudelleen.”

Tämä lause voi pahimmillaan merkitä jälleen uutta iskujen ryöppyä suomalaista maaseutua, alkutuotantoa ja haja-asutusalueiden elinvoimaisuutta kohtaan. Olennaista on, miten ”ympäristölle haitalliset tuet” määritellään.

Neljä Suomessa toimivaa luontojärjestöä (Greenpeace, WWF Suomi, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto) ovat tehneet oman esityksensä ympäristölle haitallisista tuista.

Oli surullista lukea, mitä muka luonnonsuojelun nimissä esitettiin. Sitä voisi kutsua keskittämisen lyhyeksi oppimääräksi.

Luontojärjestöjen kannanotoissa esitetään muun muassa työmatkakuluvähennyksen poistamista sekä maa- ja puutarhatalouden kansallisen tuen pienentämistä. Energiapuolella tulilinjalle joutuisivat muun muassa dieselpolttoaineen, työkoneissa käytetyn kevyen polttoöljyn, turpeen ja maakaasun alempi verokanta. Nuoren metsän hoidon ja uudistushakkuun tukia kutsutaan tarpeettomiksi yritystuiksi. Lisäksi lannoitteille haluttaisiin erillinen vero.

Kun eduskunnassa käytiin taannoin lähetekeskustelua valtiontalouden kehyksistä, muistutin, että energiakysymykset on nähtävä kokonaisuutena.

Puun ja turpeen käyttöä ei pitäisi hankaloittaa. Olen huolissani turpeen verotukseen kohdistuvista paineista. Puun järkevä polttaminen tarvitsee hyvin usein tukiaineeksi juuri turpeen. Turve on sitä paitsi uusiutuva luonnonvara, hitaasti uusiutuva tosin.

Joka tapauksessa asia on nähtävä kokonaisvaltaisesti, kotimaisena ja luontoystävällisenä kokonaisuutena.

Vaihtoehto on kivihiili, jota nykyinen kehysriihi tukee. Kivihillen käyttö ei todellakaan ole ympäristöystävällistä toimintaa. Meillä Suomessa ei olisi varaa tällaiseen.

Ei ole oikein saastuttaa ympäristöämme kivihiilellä ja siirtää meille tärkeitä työpaikkoja ja euroja muualle maailmalle.

On huolehdittava siitä, että hallitusohjelman kirjaus ei tule merkitsemään sitä, että alkutuottajien ja haja-asutusalueen ihmisten mahdollisuuksia työhön ja toimeentuloon taas entisestään heikennetään. Hajautetussa yhteiskunnassa eläminen kun on sitä paitsi kaikkein luonnonmukaisinta ja ympäristöystävällisintä.

Asiat on pistettävä oikeisiin mittasuhteisiin. Mikä on Venäjän päästöjen vaikutus Itämereen ja mikä meidän?

Kansallinen etumme kattaa sekä ympäristönsuojelun että elinkeinoelämämme, työllisyytemme ja kilpailukykymme turvaamisen. Näiden asioiden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Luonnosta elävät ihmiset, alkutuottajat, haluavat varmasti kaikkein vähiten tuhota luontoa ja vaarantaa ympäristöä. He siitä kärsisivät lopulta eniten.