Pottumaista hommaa

Mika Törnen mielestä varhaisperunan viljelyssä ei ole poppakonsteja. Olosuhteet ratkaisevat. Hiekkaiset rinnepellot soveltuvat hyvin potuille. 

Mika Törne nosti ensimmäiset perunat myyntiin toukokuun lopulla. 

Rymättyläläinen Mika Törne katselee perunapeltoaan vinosti hymyillen. Kevät on ollut kylmä, mutta toukokuun puolivälin lämmin aalto on nostanut perunanvarret harson alla lähes puolimetrisiksi.

Ensimmäiset mukulat on kuokittu ylös käsin muutamille kanta-asiakkaille ja omaan pöytään. Kohta pellolle pääsee jo koneen kanssa, jos ei pahasti sada.

Törne on pyörinyt peltotöissä mukana neljävuotiaasta asti, omilla ja vuokrapelloilla. Hänen päätyönsä on postinjakajana, vaikka maatalousoppilaitos antoi valmiuksia muuhunkin. Oma tila on niin pieni, ettei se elätä viisihenkistä perhettä.

Nyt alkaa tosin tuntua, ettei perunanviljelystä saa edes lisätienestiä.

”Kun Vakka-Suomi lähti mukaan perunanviljelyyn, tuottajahinta laskee nolla-alkuiseksi jo ennen juhannusta. Mutta kustannukset – muovien, harsojen ja öljyn hinnat – nousevat joka vuosi”, Törne summaa.

”Kyllä sitä miettii, että onks tässä enää mitään järkeä. Heinäkuun loppuun asti saa joka päivä juosta pellolla harsojen perässä. Mutta kun ikänsä on maalla asunut, niin tykkää tehdä jotain.”

Varhaisperunan viljely on keskittynyt nykyisin Naantaliin kuuluvaan Rymättylään, sillä saaristossa on sille suotuisat olosuhteet ja pienet tilakoot vaativat erikoisviljelyä.

Turun suunnalla nauretaankin, että kevään tulon tietää siitä, kun viljelijät alkavat aurata lunta pois pelloilta. Niin Törnekin tekee vauhdittaakseen maan lämpenemistä.

Pelloilla on myös kastelujärjestelmä sekä kastelua että hallan torjuntaa varten, mutta ei sentään sähkövastuksia niin kuin jossain kuuluu olevan. ”Mahtaako päästä palkoille, jos sähköllä lämmittää?” Törne epäilee.

Tänä vuonna Törne istutti ensimmäiset perunat 24. maaliskuuta. Parin hehtaarin istuttamiseen meni kymmenen päivää, mutta kun säiden mukaan piti edetä, niin viimeiset Timot saatiin maahan 4. toukokuuta.

Kun Rymättylässä ajelee alkukesästä, pellot ovat valkoisenaan, mutta eivät lumesta, vaan harsoista. Törne pitää harson tuloa perunanviljelyn suurimpana mullistuksena. Se aikaistaa satoa, mutta aiheuttaa myös kustannuksia.

”Hyvällä tuurilla harso kestää kolme, neljä vuotta, mutta pikkutrombi tai muutama peura voi tuhota harson kuukaudessa ja se pitää vaihtaa uuteen.”

Harson lisäksi istutukset peitetään aluksi muovilla. Kun taimet nousevat, muovit poistetaan ja kasvusto ruiskutetaan rikkaruohoja vastaan. Harsot jätetään.

Keväällä vahditaan hallaa. ”Jos harso rupeaa jäätymään, pannaan kastelulaitteet päälle. Juokseva vesi pitää paikat sulana.”

Ennen vanhaan suomalainen varhaisperuna saatiin juhannuspöytään. Nyt tavoitteena on ehtiä lakkiaisiin – ja monena vuonna siinä on onnistuttukin.

Tänä vuonna Törne kuokki ensimmäiset perunat käsin toukokuun viimeisellä viikolla. Hän sai niistä yli viisi euroa kilolta.

Vaikka kuokkiminen takaa parhaan laadun, se ei kannata.

”Kukaan ei maksa siitä, että kuokit täällä ittes kipeäksi. Hinnoittelu ei katso sitä, millä peruna on nostettu”, Törne huomauttaa.

Niinpä valtaosa perunasta nostetaan koneellisesti enemmän tai vähemmän hellävaraisesti.

Kaupassa varhaisperuna ei saisi ennen juhannusta olla alle 30 milliä halkaisijaltaan. Rymättyläläistä ihmetyttääkin, kun laareissa näkee pikkurillinpään kokoista ruotsalaista tavaraa.

Pienen perunan myynti houkuttelee, sillä erikoisviljelyn tili tehdään alkukaudesta. Juhannuksen jälkeen hinta putoaa väistämättä.

Perunalle suositellaan vuoroviljelyä, mutta ainakin Törnen pelloilla se on vain haave. Kahden hehtaarin ala on hajallaan kahdeksassa lohkossa, ja perunaa pannaan sinne vuosi vuoden perään.

Törne viljelee vuokrapeltoja nyt neljättä vuotta omissa nimissään. Vuokrasopimusta on jäljellä kaksi vuotta, ja sen jälkeen mies miettii, jatkaako vielä. Moni naapuri on luovuttanut.

”Vaikea on lopettaakin, kun tähän on kasvanut. Viljely ja koneet ovat aina kiehtoneet, ja täytyyhän tästä tykätä, sillä tuntipalkkaa ei kannata laskea. Välillä onnistuu, välillä ei, mutta on siinä kuitenkin se tekemisen vapaus. Ja tietää, mitä syö.”