Terveisiä Brysselistä

Kävin ensimmäisen kerran Brysselissä ulkoministerinä tiistaina 9.6.2015. Päivä sattui samaksi, jolloin 9.6.2009 ensimmäistä kertaa marssin "pimeyden ytimeen" uunituoreena europarlamentaarikkona.

Muuta yhteistä reissuissa ei sitten ollutkaan – paitsi, että Suomen asialla oltiin.

Olen elämässä kantapään kautta oppinut, ettei mitään mahdollisuutta kannata sulkea pois. Elämä opettaa ja reki varsan kolaa. Elämä on pitkä, vaikka ei olisi pitkästyttävä. Maailma muuttuu, sen edessä on oltava nöyrä. Ihminen määrää, Jumala säätää.

Perussuomalaiset perustettiin kesällä 1995. Neljä miestä; Raimo Vistbacka, Urpo Leppänen, Kari J. Bärlund ja minä, istuimme saunassa Kalmarin kylässä ja päätimme, että Suomen maaseudun puolueen perintö ei saa kuolla, vaikka konkurssissa oltiin.

Perustamisasiakirja laadittiin ja aloitettiin nimien keruu. Parissa kuukaudessa tarvittavat 5 000 kannatuskorttia saatiin kokoon. Puolue perustettiin ja ensimmäinen puoluekokous pidettiin syksyllä Kokkolassa.

Siitä alkoi pitkä matka kohti nousua. Tie on ollut kivinen, mutta tahto vankka.

Jos olisin silloin sanonut, että puolue on joku päivä Suomen toiseksi suurin ja hallituspuolue, minulle olisi tarjottu pikavuoroa Paiholaan ilman paluulippua.

Tapasin Brysselissä EU:n ulkoministeri Frederika Mogherinin. Tapaaminen kesti lähes 40 minuuttia. Euroopan turvallisuustilanteessa on kosolti parantamisen varaa. On hyvä tehdä asioita myös yhdessä sen lisäksi, että Suomella on vankka sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Tapasin myös ECR-ryhmän edustajan, ryhmän, johon Perussuomalaiset Euroopan Parlamentissa kuuluu. Ryhmä on parlamentin kolmanneksi suurin. Suurempi kuin liberaaliryhmä, johon Suomen Keskustan edustajat kuuluvat. Tuntuvasti pienempiä ovat myös Vihreiden ja Äärivasemmiston ryhmät, joihin kuuluu myös suomalaisia edustajia.

En ole rakastunut "Pyrsseliin". Monessa mielessä olen epäilevä Tuomas. Minun on vaikea uskoa niin sanottuun jaettuun suvereniteettiin. Se on aina kansallisesta päätösvallasta pois.

Olen tullut siihen tulokseen, että epätäydellisessä maailmassa on tehtävä työtä myös siellä, missä tilanne ja ihanteet eivät kohtaa.

Suomen maaseudulla ja maataloudella on Brysselissä paljon pelissä. Oikein tai väärin. Näin se vaan on. Otetaan nekin kolikot talteen. Monessa mielessä EU on vieläkin maatalouskartelli. Suuntaa on muutettava, jos elää meinataan.

Suomen leipä on maailmalla. Pieninä palasina. Tarvitsemme vientiä. Toistemme harjoja ostamalla emme pärjää. Pitää olla yksilöllinen tuote ja tavaran laatu.

Emme saa käpertyä pelkkään Euroopan unioniin ja Eurooppaan. Maailmaa on muuallakin. Silti on muistettava, että olemme osa läntistä arvoyhteisöä ja samankaltaisimmat maat löytyvät Euroopasta.

Perussuomalaiset täyttävät tänä vuonna 20 vuotta. Meillä on elokuun alussa juhlapuoluekokous Turussa. Paikalle odotetaan tuhatpäistä jäsenjoukkoa.

Syytä juhlaan onkin. Perussuomalaiset on Suomessa merkittävä puolue. Vahva vaikuttaja sekä eduskunnassa että valtuustoissa. Ja siellä paljon parjatussa Brysselissäkin. Olen valmis menemään " pimeyden ytimeen", mikäli siitä on Suomelle hyötyä.

Politiikassa altistuu arvostelulle. Kaikki otetaan vastaan. Olen ylpeä Perussuomalaisista. Minä olen yhtä lailla kotonani Liperin savusaunassa kuin Sastamalassa sanan ääressä. Vahva, murtumaton perusta auttaa kestämään myös ammatin varjopuolet.

Kalmarista Katajanokalle on ollut pitkä matka. Onneksi sen on saanut kulkea yhdessä omien kannattajien kanssa. Tästäkin selvitään.