Katso peiliin ennen kuin valitat

Jos mieltäsi kaihertaa puolison likaiset sukat lattialla tai serkun käytös sukujuhlissa, asiasta pitäisi valittaa heti eikä kuuden vuoden päästä.

Jos huomaat aloittavasi syytökset sanoilla ”silloinkin vuonna se ja se”, voisit nielaista kotkotuksesi ennen kuin päästät suustasi enempää.

Mille tahansa valituksille sopisi kaupan suosima kahden viikon valitusaika.

Jos et kykene antamaan rakentavaa palautetta saman tien, jätä mölyt mahaasi ja sopeudu.

Työ- ja elinkeinoministeriö esitteli runsas viikko sitten työhyvinvointiseminaarissa korkealentoisen tavoitteen: Suomen työelämä on Euroopan parasta vuonna 2020.

Työturvallisuus ja fyysinen hyvinvointimme varmasti ovatkin jo kovaa tasoa, mutta pääkopassa viiraa.

Sillä välin, kun ministeriö viilaa strategiaansa tavoitteen saavuttamiseksi, kukin voisi tutkiskella omassa sydämessään, mitä itse voi tehdä.

Kehu työkaveria, kun sille on aihetta. Ja missä erityisesti on petrattavaa: ota kehu vastaan.

Meillä suomalaisilla tuntuu olevan sisäänrakennettu tarve nollata itseen kohdistuvat ylistykset. Ihan kuin olisi kohteliasta olla vaatimaton.

Seuraavan kerran, kun joku kehuu tukkaasi tai työpanostasi, vastaa kiitos äläkä mutise jotain vähättelevää. Kiitos ehkä rohkaisee palautteen antajaa kehumaan toistekin ja tadaa – myönteinen kierre on valmis.

Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio siteerasi seminaarissa Abraham Lincolnia: Suurin osa ihmisistä on juuri niin iloisia kuin he päättävät olla.

Jos päätät jo aamulla, että maailma vihaa sinua, sinäkin todennäköisesti vihaat maailmaa.

Työpaikalla on helppo syyttää esimiehiä, kun asiat eivät suju toivotusti. Ponnettoman ininän sijaan olisi hyödyllisempää etsiä itse pulmaan ratkaisu ja esittää se eteenpäin.

Jos työsi on vaan kovin ikävää, vaihda työpaikkaa. Tai hanki uusi ammatti.

Viikko sitten kiristelin hammasta, kun eräässä hotelliravintolassa karjalanpaisti tarjottiin ilman puolukkasurvosta. Purnasin aikani pöytäseurueeni kanssa, kunnes ymmärsin, ettei ruoka valittamalla parane.

Marssin keittiöön ja pyysin saada lusikallisen puolukkaa lihan lisukkeeksi.

Sehän järjestyi.

Oli järkyttävää huomata, miten montaa muutakin pikkuasiaa olen harmitellut. Jos asioille ennemmin tekisi jotain, eikä vain valittaisi, verenpaineetkin pysyisivät kenties oikeissa lukemissa.

Paikallislehtien tekstiviestipalstat ovat oikeita valituskeitaita. ”Sinä, joka et käyttänyt vilkkua kääntyessäsi...”, ”Lanta haisee taas!”

Löytyy niitä säksättäjiä tämänkin lehden lukijoista. ”Taas on ympäristöministeriö keksinyt...”, ”Mitä tekee MTK?!?”

Yksittäiset kehut kimmeltävät valitusmassassa kuin suihkulähde Saharassa.

Viralliset valtakunnanvalittajat ovat aivan oma lukunsa. Ties kuinka monta tuulivoimalaa valituskuoro on torpannut ja montako henkilötyövuotta koko rumba työllistää.

Ei minun takapihalleni! Eikä ainakaan naapurin takapihalle! Kesämökkikunnastani puhumattakaan!

Ja anteeksi vaan, vanhat ihmiset. Havaintojeni mukaan valituksen määrä on suoraan verrannollinen iän kanssa. Mikä siinä on, että aika kultaa muistot ja ennen kaikki oli paremmin. Nykynuorista ei ainakaan ole mihinkään.

Lehdistö on toki osasyyllinen kielteisen ilmapiirin luomiseen. Huonot uutiset saavat paljon palstatilaa, yhteiskunnan edistysaskeleet vähemmän.

Myönteisten seikkojen kaivaminen esiin vaatii toimittajalta ponnisteluja, ja hyvien uutisten nostaminen pääuutisiksi huolellisia perusteluja uutispäällikölle.

Miksi surkeus ja epätoivo myyvät paremmin kuin ilonaiheet ja onnistumiset?

Ilokseni Sanomalehtien liitto jakaa nykyisin palkintoja sarjassa Hyvät uutiset. Taidanpa ottaa tavoitteekseni voittaa kyseinen mittelö ensi vuonna.

Lainaan lopuksi ystävän Facebook-seinältä Mahatma Gandhin viisauden, joka sopii vaikka työpöydän ylle kehystettäväksi.

”Pidä ajatuksesi positiivisina, sillä ajatuksistasi tulee sanasi. Pidä sanasi positiivisina, sillä sanoistasi tulee käyttäytymisesi. Pidä käyttäytymisesi positiivisena, sillä käyttäytymisestäsi tulee tapasi. Pidä tapasi positiivisina, sillä tavoistasi tulee arvosi. Pidä arvosi positiivisina, sillä arvoistasi tulee kohtalosi.”