Viljelijän rahat ja usko ovat loppu

Nyt olisi poliitikoilla, teollisuudella, ja kaupalla kiire päättää Suomen huoltovarmuuden ja elintarvikkeiden omavarai­suuden tarpeesta ensi vuonna, ja tulevaisuudessa.

Kevätlannoitteiden tilaus pitäisi muutaman kuukauden sisään tehdä, mutta lannoitteiden hinta alkaa olla sillä tasolla, että tämän vuoden sadosta saatavalla rahan määrällä ei niitä osteta. Ei osteta poltto­ainetta traktoreihin tai viljakuivaamoon, saati investoida mihinkään uuteen.

Ainakin Varsinais-Suomessa on ollut jo neljä vuotta peräkkäin, kun sato on ollut todella surkea sateettomuuden takia, joten tilojen puskurivarat on käytetty loppuun. Kuvainnollisesti olemme ajaneet autoa, johon ei ole ollut varaa vaihtaa öljyjä, ja nyt vain ajamme moottorin loppuun ja laitamme hanskat naulaan.

Usko, että viljelijät loputtomasti haluavat yksin kantaa taloudellisen vastuun on loppu. Kohonneita kustannuksia ei ole pystytty siirtämään koko elintarvikeketjulle, ja sitä kautta kuluttajalle.

En kaipaa yhtään enempää ”maataloustukea”, jonka saamiseksi pitää kuluttaa enemmän rahaa kuin siitä saa, ja jonka taloudellinen hyöty on aina mennyt teollisuudelle ja kaupalle. Ostakaa ne ”halvat, terveelliset, ja ympäristö­ystävälliset” elintarvikkeenne muualta. Toivottavasti joltain taholta löytyy varat peltojen ostoon, ja taito niissä jotain ”ruohoa” kasvattamaan.