Navetan uusi elämä kiinnosti

Kantrin navettajutussa todettiiin, että kivinavettoja rakennettiin 1900-luvun alkupuolella saakka. Maaret Kaksonen Outokummusta lähetti kuvan Kaksolan tilan kivinavetasta, joka on rakennettu vasta 1950-luvulla. 

Lukijalta

Navettajutun jälkeen toiseksi eniten paras juttu -ääniä sai Kiitos kotirintamalle. Loput äänet jakautuivat melko tasaisesti eri jutuille: Askel menneeseen, Papua!, Perinnesuksilla omia latuja, Molskin valtiattaret ja Rallin lähiruokakolumni ilahduttivat monia.

Kiitokset kaikille äänestäneille ja meille kirjoittaneille.

Kantri-paidat arvottiin seuraaville:

Markku Kaurila, Kumila

Raija Seppi, Pohja

Ritva Taka-Eilola, Talus

Irmeli Ryhänen, Iisalmi

Hannele Kortesharju, Suomijärvi

Kantri on todella upea lehti, paljon ollut minua kiinnostavia juttuja.

Paras oli Navetta sai uuden elämän. Kun tulin töistä kotiin ja näin Kantrin, luin sen heti kannesta kanteen. Itsellä on vanha kuivuri/paja, jota olen mielessäni suunnitellut autotalli- ja varastotilaksi. Siitä saisi myös murkkuiässä olevalle harrastetilaa. Juttu pani lisää vauhtia suunnitelmiin.

Kantri on hyvä lehti. Luen aina kannesta kanteen. Kosketti eniten asiat, kun oli saatu tyhjille navetoille käyttöä. Toivon, että joskus mummelinkin tyhjä navetta saisi jotain toimintaa.

Mummeli, Sahalahti

Paras juttu oli Navetta sai uuden elämän. Tuollaisilla toiminnoillahan vähennetään Ulla Nokelaisen kuvaamaa tyhjän navetan aiheuttamaa maaseudun masennusta! Hieno keksintö on myös maitohuoneeseen tehty parturi-kampaamo.

Irmeli Ryhänen, Iisalmi

Kantrissa oli taas monia hyviä juttuja mutta kyllä tuo juttu Navetta sai uuden elämän kolahti todella, kun itsellämme on juuri navettahomma loppumassa ja pitäisi ajatella, että mitäpä sitten! Myös tuolla umpihangessa hiihdellessä kovasti kiinnosti suksijuttu Perinnesuksilla omia latuja. Itse emme ole puusuksia hyvienkään uutuuksien rinnalla hyljänneet.

Yks maalainen

Koko lehti ”kolahti” taas kerran. Kantri on aina täysipainoista ja asiallista luettavaa kannesta kanteen. Eikä naapurin poika Simo Ralli petä koskaan.

Tällä kertaa paras juttu oli Navetan uusi elämä. Ajankohtainen juttu meidänkin talossa, koska lehmät majailevat navetassa viimeistä kuukauttaan. Tästä syystä luin mielenkiinnolla myös jutun ”Muutos on elämäntapa”.

Kaija Latva-Käyrä, Päntäne

Suosikkijuttuni: Navetta sai uuden elämän. Koko lehti mielenkiintoista luettavaa!

Hyvää jatkoa toimitukseen.

Valma Kaltiainen, Ilomantsi

Ainakin minua miellytti eniten Kiitos kotirintamalle. Olin 9-vuotias, kun talvisota alkoi. Paljon on muistikuvia. Molemmat sisareni olivat lottatöissä ja äiti sai yksin taiteilla monien töiden kanssa, kun isä oli hevosottomiehenä.

Hevosottomiesten töitä ei ole kyllin arvostettu. Omien maataloustöiden ohella oli kartoitettava koko pitäjän hevoset ja niistä valittava sopivat sotaan. Arkisto piti olla kolmena kappaleena. Monta hevoskorttia minäkin jäljensin isän avuksi.

Vain parissa talossa oli hevosottomies saanut kylmän kohtelun. Sinä aikana ei ollut autoa, polkupyörä ja hevonen vain kulkuvälineenä. Hevoset lähetettiin ja palautettiin öisin. Monta yöunta meni, kun asemalta soitettiin.

Monta kilometriä minäkin konttasin sokerijuurikasmaalla.

Raili Saastamoinen, Keitele

Pidin jutusta Tuntematon emäntä. Olen tilannut tämän kirjan vuonna 2007 Maahenki Oy:ltä. Siinä kerrotaan, kuinka paljon kotio jääneet emännät, vanhukset ja lapset teki Suomen ja oman elantonsa eteen. Ruokkivat, vaatettivat sotilaita. Rauhansopimuksen mukaiset sotakorvaukset maksettiin nopealla tempolla sotien jälkeen, jossa pientilalliset olivat pyyteettömästi mukana. Heidän panoksensa on ollut mittaamattoman arvokas asia.

Hannele Kortesharju, Suomijärvi

Olemme noin 80-vuotias aviopari. Maaseudun Tulevaisuus on aina tullut kotiimme – mies on hoitanut lukemisen, kun itselläni on ollut ”tärkeämpääkin” tekemistä.

Yksi lapsistamme asettui puutarhuriksi Tampereelle ja kotona käydessään aina kyseli, onko tullut Kantri. Saanko viedä työkaverille?

Vähitellen rupesin kiinnostumaan ja nyt sitten kolahti tosissaan. Kymmenen vuotta olemme viljelleet härkäpapua, ensin se ei oikein maistunut herkulliselta, kunnes opimme korjaamaan sadon oikealla hetkellä. Olemme mainostaneet sitä suurelle suvullemme ja koko pienelle kyläyhteisölle.

Kantri, sivut 26–29 ovat fantastiset. Reseptit lähtevät monisteena ystäville ja tuttaville. Tähän asti on ikäänkuin ollut haku päällä, etsinyt kirjoista ja lehdistä tietoa härkäpavusta. Nyt olen saavuttanut rauhan ja se on onnellinen olotila näillä kymmenillä. Iloisin kiitollisin mielin,

Kyllikki Karva, Sastamala

Kantrin jutut olivat kaikki kiinnostavia, luin jokaisen. Parhain juttu mielestäni on Potkua pavuista. Se kertoi, miten maalle muutto voi tehdä ihmiset onnellisiksi. Luomuviljelystä kertovat jutut kiinnostavat aina.

Leila Välimäki, Honkajoki

Iloisesti umpihankeen -juttu kolahti, koska sain Lennun tarinan joululahjaksi. Mukava saada tietoa kirjailijasta.

Eija Nousiainen, Kankaanpää

Paras juttu. Heidi Jaatinen: Takku.

Luin!

Nautin!

Ahmin!

Ihastelin!

Tahdon lisää!

Terttu Laaksonen, Jämsä

Hieno lehti, paljon mielenkiintoista luettavaa. Paras juttu oli Askel menneeseen, rautalampilaisesta kenkäkaupasta. Heti tuli halu mennä tutustumaan liikkeeseen, matka ei entiseen emäpitäjään ole pitkä täältä kotoa. Hieno mainos 450-vuotisjuhlavuotta viettävälle Rautalammille.

Anne Nenonen, Suonenjoki

Kannustavinta lukemista oli sitkeästä kenkäyrittäjästä kertova juttu Askel menneeseen.

Positiivari

Perinnesuksilla omia latuja oli paras. Mutta ihan hyvin olisin voinut äänestää jonkin muunkin jutun. Hyvistä ei meinaa osata valita!!!!

Eeva Kallio, Jokioinen

Eniten kolahti juttu naispainijoista ”Molskin valtiattaret”. On hyvä, että löytää itselle sopivan urheilulajin. Tärkeää on, että treenaa ja menestyy. Mutta tärkeintä on oppia häviämään!

Lukija Ylöjärveltä