Pipariaateliset

Kolumni

Kristiina hurmerinta

Niin sääli heittää menemään, sanoi tyttäreni.

Pipareiden koristelusta jäljelle jäänyt sokerivesikuorrute osoittautui pulmaksi. ”Ei sitä voi pakastaakaan”, tuumin mielessäni.

”Saanko vetästä sulle tällä lopulla viikset?” kysyi tyttäreni yllättäen.

Ja mikä ettei. Kello oli yli puolen yön, kukaan ei ollut näkemässä. Ei kun hommiin. Kokeiltiin kalapuikkoviiksiä ja reipasta risupartaa. Pöydälle unohtunut kamera ikuisti touhun.

”Onks tää nyt ruualla leikkimistä?” kysyin huolestuneena kohotellen Poirot-viiksissäni kohti kameraa.

”Rentoudu. Kurkkua ja mansikkaa kesällä. Jouluksi sokerikuorrutetta. Tästä tulee vielä muotia,” hän hihkaisi innoissaan ja lisäsi minulle vielä otsarypyt.

”Tiesin aina, että teillä vippaa joulun kanssa, mutta että te olette näin hulluja”, huokasi serkkupoika lähes närkästyneenä seuraavana päivänä tutkiessaan kameraansa.

Torunin hunajapiparit, joita tuolloin koristelimme, kuuluvat perheemme jouluperinteisiin. Jos niihin käytettävä kuorrute pisti pään sekaisin, liittyy niiden valmistukseenkin aimo annos hokkuspokkusta ja salaisuutta. Reseptin juuret ulottuvat aina 1200-luvulle saakka. Eikä historia toki siihen tyssää vaan hunajaleipiä on käytetty uhrileipinä ja hedelmällisyysriittien osana kautta aikojen.

Erityinen plussa puolalaisen tytön myötäjäiskuormassa on ollut piparkakkujen tekoon tarvittava taikinakulho. Muruset pyramideissa paljastavat, ettei faaraonkaan suu ollut tuohesta.

Ja kuka on paras? Kuka tekee näyttävimmät ja maukkaimmat piparit? Kauppa, koti vaiko naapurin Sirkka?

Keski-ajalla Nürnberg ja Torun taistelivat Euroopan piparkakkuherruudesta. Hunajaleipurit pistivät parastaan. Reseptejä ja niksejä varjeltiin kuin valtiosalaisuuksia. Vakoilijat kiertelivät leipomoiden ympärillä.

”Pierniki torunskie eivät ole mitä tahansa pikkuleipiä, vaan ne kuuluvat piparkakkujen aatelistoon”, kuittaa puolalainen ystäväni. Hän osaa tuulettaa reippain ottein maansa piparkakkuperinnettä.

Vuosisatojen aikana saavutetut voitot ”piparkakkusodassa” asettavat Torunin kaupungin yhä edelleen vaativaan asemaan piparkakkumaailmassa. Kaupungin lukemattomat konditoriat tarjoavat maisteltavaksi uskomattoman kirjon pipareita ja niiden variaatioita. Ikivanhan muottiperinteen vuoksi kakut ovat yhä edelleen taideteoksia.

Torunissa voi puraista Napoleonia tai topata kahviin Lech Walesaa. Tarina kertoo Chopinin vierailleen aikoinaan Torunissa ja ihastuneen ikihyviksi kaupungin piparkakkuihin. Leipurit ikuistivat säveltäjämestarin makean kipeyden sydänmenmuotoiseen kakkuun. Taikinamaailman Scherzo oli syntynyt.

Saksasta löytyi varsin nopeasti ovela veto. Engelbert Humperdinck sävelsi peräti oopperan piparkakuista. Pääosaan hän asetti tietysti Hannun ja Kertun.

Nyt keittiössä tuoksuu pomeranssi ja kaneli. Ensimmäiset tämän vuoden piparit ovat tulleet uunista ulos. Siinä on pari pellillistä tähtisadetta Kopernikukselle, Torunin omalle tähtitieteilijälle.

Heliosentriset piparit kuorrutetaan auringon merkein.