Näin musiikki korvasi tiedonvälitystä 100 vuotta sitten ‒ arkkiveisujen ahkerasta kynäilijästä tiedetään vain vähän
Arkkiveisut tallensivat ja välittivät kiinnostavia tapahtumia aina sotatantereilta parisuhdedraamoihin aikana, jolloin uutisvälitys oli heikkoa ja sosiaalinen media puuttui.
Suomen Kaarti järjestäytyneenä aamurukoukseen Helsingissä Unioninkadulla ennen jokavuotista lähtöä Krasnoje Seloon vuonna 1905, jolloin Suomi oli osa Venäjää. Kuva: Ernst, Ovesén/Finnan kuvapalveluGustaf Werner Gustafsson oli suomalainen runoilija ja arkkiveisujen tekijä, jonka elämäntyö sijoittui 1800-luvun loppupuolelle. Paljon muuta hänen henkilöhistoriastaan ei juuri tiedetäkään.
Sen sijaan hänen laulunsa ovat jättäneet jälkensä suomalaiseen musiikkikulttuuriin.
Niistä ehkä tunnetuin on Suomen kaartin paluumarssi (”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää…”).
Tuotteliaana kynäniekkana mainetta niittänyt Gustafsson käytti teoksissaan myös salanimiä Kustaa Kustaanpoika Lapista ja Kansan parasta harrastava henkilö.
Arkkiveisut kertoivat merkittävistä tapahtumista, kuten luonnonmullistuksista, onnettomuuksista tai rikoksista. Saattoivatpa ne toimia myös uutisten välittäjänä esimerkiksi kaukaisilta sotatantereilta.
Laulujen tehtävä oli hyvin moninainen. Ne tiedottivat, opettivat ja jopa pilkkasivat. Pisimmissä veisuissa saattoi olla jopa yli 40 säkeistöä. Usein laulujen sävelminä käytettiin tunnettuja virsimelodioita tai kansanlauluja.
Kansalliskirjaston kokoelmasta arkkiveisuja löytyy yhteensä yli 6500.
Ukrainan sodasta tuttua, jatkuvasti päivittyvää uutisseurantaa ei 1800-luvun Suomessa ollut vielä saatavilla, mutta arkkiveisu kokosi yhteen sodan tärkeimmät tapahtumat.
Gustafssonin vuonna 1878 sanoittama ja julkaisema Suomen kaartin paluumarssi esimerkiksi kertoi suomalaisten osallistumisesta Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan väliseen Turkin sotaan vuosina 1877–78. Laulun toisessa säkeistössä on viittaus Gornyi Dubnjakin taisteluun, jossa tsaarin armeijassa taistelleet suomalaissotilaat erityisesti kunnostautuivat.
Veisua laulettiin kansanlaulun Laulava leiwo, wirkoisa wieno -sävelellä.
Aikansa sosiaalisena mediana arkkiveisut yhdistivät, mutta toisaalta myös jakoivat heräävää kansakuntaa vastakkaisiin leireihin.
Vuoden 1918 sisällissodan aikana sekä valkoiset että punaiset muovasivat Suomen kaartin paluulaulun sävelmän omiin tarkoituksiinsa.
Valkoisten versiossa laulettiin: ”Kauan on kärsitty ryssien valtaa”. Punaiset taas ottivat aiheekseen kauhun päivät Hennalan vankileirillä.
Erityisesti voimakkaita tunteita herättäneet tapahtumat kirjattiin arkkiveisuihin. Tieto niistä levisi laulujen välityksellä laajalle kansan keskuuteen. G.W. Gustafsson laati esimerkiksi kaksi veisua isokyröläisestä puukkojunkkarista Matti Haapojasta ja tämän karkumatkoista. Niin ikään hän kirjoitti nuoren parin onnettomasta rakkaudesta, joka päättyi murhenäytelmään.
Ainakin kolme laulua Gustafsson teki tuhoisista kirkkopaloista eri paikkakunnilla.
Kirjoittaja on Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkö.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
