Lapsia ja nuoria kuultava metsäasioissa

Suomalaisten metsäsuhteesta keskustellaan nyt runsaasti, mutta lapset ja nuoret omana kansalaisryhmänään on toistaiseksi paljolti unohdettu.

Erityisesti lasten ja nuorten metsäsuhdetta sekä metsiin liittyviä näkemyksiä sekä odotuksia tunnetaan huonosti. Kuitenkin lapsuuden luontokokemusten tiedetään vaikuttavan aikuisuudessa omaksuttaviin luontokäsityksiin.

Luontosuhteen muodostuminen edellyttää luonnossa olemista ja siitä oppimista, joka lapsuudessa tapahtuu esimerkiksi metsäretkien kautta. Iän ja taitojen karttuessa metsäsuhde saa syvempiä muotoja. Läheistä metsäsuhdetta pidetään edellytyksenä metsien erilaisten käyttömuotojen hyväksyttävyydelle samoin kuin metsien luontoarvojen säilyttämiselle tuleville sukupolville.

Koska nykyään eletään yhä enemmän rakennetuissa ympäristöissä, on lähimetsien ylläpitäminen kaupungeissa tehokas keino lisätä arkisia metsäkokemuksia. Yhtä tärkeää on kuitenkin huolehtia luonnossa liikkumisen edellytyksistä myös laajemmilla metsäalueilla.

Lapsena metsäsuhteen rakentumiseen vaikuttavat muun muassa perheen malli ja harrastukset. Monipuolinen metsäkasvatus tarjoaa aineksia oppia, kokea ja ymmärtää niin metsien talouskäyttöä kuin niiden ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä.

Metsien kestävä käyttö nyt ja tulevaisuudessa vaatii laajaa ymmärrystä metsien ekosysteemipalveluista, jotka ovat monimuotoisen luonnon ihmisille tarjoamia hyötyjä, kuten puuraaka-ainetta, maisemia, hiilensidontaa sekä positiivisia terveysvaikutuksia. Kaikista näistä voi jo varhaislapsuudessa kartuttaa ymmärrystä esimerkiksi luontoretkillä.

Hyvä esimerkki monipuolisesta luontoharrastuksesta on partio. Sen harrastajia on Suomessa noin 65 000, ja vuosittain he viettävät luonnossa retkeillen ja leireillen lähes 100 000 vuorokautta. Partio on erityisesti kaupungeissa asuville lapsille ja nuorille kimmoke viettää aikaa metsässä.

Metsähistorian seuran Vuosilusto 12 -kirjassa kesällä 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan partionuoret saavat metsäkokemuksia pääasiallisesti erilaisissa metsiin sijoittuvissa harrastuksissa tai vain oleskelemalla siellä. Mitä vähemmän lapsi tai nuori oli perheensä tai ystäviensä kanssa liikkunut metsissä, sitä merkittävämpi oli partio ollut metsäsuhteen vahvistumiselle.

Partiolaisille metsä oli tutkimustulosten mukaan erityisesti paikka, jossa rauhoittua ja rentoutua. Metsä tarjosi heille ympäristön myös monenlaiseen toimintaan, esimerkiksi urheiluun. Partiolaiset eivät kuitenkaan nähneet metsää vain toiminnallisten elementtien kautta, vaan metsäluontoa pidettiin yleisesti myös itseisarvona.

Kokonaisuudessaan partiolaisilla havaittiin olevan monenlaisia metsäsuhteita, eivätkä ne kaikilta osin vastanneet yleisiä mielikuvia ”luonnossa kotonaan olevista” aktiivisista retkeilijöistä. Partiolaisten metsiin liittyvät mielipiteet antavatkin viitettä myös partioon kuulumattomien lasten ja nuorten metsäsuhteesta.

Kansallista metsästrategiaa jalkauttavia hankkeita päivitetään parhaillaan. Ne ovat osaltaan väline koordinoida metsäalan nuorisotyötä, jossa lasten ja nuorten pitäisi olla aktiivisina toimijoina keskiössä.

Kouluissa tehdään paljon metsiin liittyvää kasvatustyötä, mutta sen rinnalle tarvitaan harrastuksia, joissa nuoret pääsevät itse toimimaan luonnossa, vahvistamaan kykyään aktiivisina metsätoimijoina ja kasvamaan osaaviksi ja vastuullisiksi metsävaikuttajiksi.

Luontoon liittyvät tunneperäiset arvostukset muuttuvat ajassa. Tämän takia emme voi olettaa tämän hetken aikuisten tietävän, millaista metsien käyttöä lapset sekä nuoret nyt ja tulevaisuudessa arvostavat.

Heidän äänensä kuulemisen lisäksi tämän hetken päätöksentekijöiden on varmistettava, että ekosysteemien toiminta turvataan mahdollisimman laaja-alaisesti. Vain siten lasten ja nuorten metsäsuhteet voivat kehittyä monipuolisina kohti aikuisuutta myös muuttuvissa elämäntilanteissa.