Kilpailukykyä
Suomalainen sopimisen kulttuuri saattaa vielä näyttää voimansa.3.6.201602:00
Suomen talouden vakavimpana ongelmana on yleensä pidetty velkaantumista. Valtion velka on ylittänyt 100 miljardin euron rajan, ja julkista velkaa on jo yli 60 prosenttia verrattuna vuoden tuotantoon.
Vaikka näissä luvuissa ei ole hurraamista, ne ovat hivenen yllättäen edelleen Euroopan unionin alueella aika keskimääräistä tasoa. Esimerkiksi mallimaana pidetyn Saksan velkasuhde on Suomea korkeampi, noin 70 prosenttia.
Sen sijaan talouskasvun puutteessa ja työttömyydessä Suomi on heikossa seurassa. Odotettu kasvu on heikompaa ainoastaan Kreikassa. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut vuodessa 20 prosenttia.
Muualla Euroopassa kriisi on jo väistynyt ja kasvu lähtenyt käyntiin. Olemme jäämässä pahnanpohjimmaiseksi ellemme löydä kasvun eväitä uudelleen.
Kriisin hoidossa ja talouskeskustelussa pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota kasvun ja työpaikkojen luomiseen kuin viime aikoina on tehty.
Onkin ilahduttavaa, että vientiteollisuuden kilpailukykyä parantamaan kaavailtu kilpailukykysopimus on edennyt ja merkittävä osa liitoista on jo päässyt sopuun.
Aiemmalta nimeltäänhän sama paperi on ”yhteiskuntasopimus”, mutta se taisi olla liian mahtipontinen nimi työmarkkinasovulle.
Tänään perjantaina on edessä totuuden hetki. Yli miljoona suomalaista työntekijää on jo sovun piirissä.
Teknologiateollisuuden sopua Metalliliiton, Pron ja ylempien toimihenkilöiden YTN:n kanssa odotellaan, samoin kaupan alan neuvottelutuloksen käsittelyä Palvelualojen ammattiliiton PAMin hallituksessa.
Viikon yllätyksiin kuuluu Suomen Yrittäjien (SY) päätös hylätä hallituksen kompromissitarjous järjestäytymättömän kentän paikallisen sopimisen menettelytavoiksi. SY:n kova kanta laittaa hallituksen hankalaan rakoon: hallituksen rohkeus ei ilmeisesti riitä viemään sopimusmallia eteenpäin.
Edessä voi olla uusi iso riita työmarkkinasovun syntymisen jälkeiseen aikaan. Viisas hallitus pitäisi nyt paketin koossa ja ratkaisisi kaikki avoimet asiat kerralla.
Kaikissa tapauksissa kilpailukykymme on paranemassa. Kilpailukykyhän on suhteellinen käsite, ja sitä pitää verrata muihin maihin.
Saksan metalliliitto IG Metall sai neuvoteltua 3,8 miljoonalle jäsenelleen lähes viiden prosentin palkankorotukset. Vaikka kilpailukykysopimus ei sellaisenaan toteutuisikaan, Suomen suhteellinen kilpailukyky verrattuna Saksaan paranee silti merkittävästi.
Myös Ruotsissa hyvä talouskehitys ja tuottavuuden nousu mahdollistavat hyvät palkankorotukset.
Kun Suomen kilpailukyky elpyy, on työnantajienkin hoidettava osansa. Kun palkansaajat suostuvat etujensa heikennyksiin ja palveluiden leikkauksiin, on yritysten lisättävä investointeja ja työllistämistä. Jos sopimusten uhraukset valuvat osinkojuhliin, luvassa on paljon katkeruutta.
Suomalainen sopimisen kulttuuri saattaa siis vielä näyttää voimansa. Kahden miljoonan palkansaajan työehtojen sopiminen kahdeksi vuodeksi ja työnantajien maksurasituksen pysyvä keventäminen on merkittävä ratkaisu.
Tuloksista riippumatta moni on kuitenkin julistanut keskitetyn sopimisen ajan vanhentuneeksi. Mahtaako tuo olla viisasta?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
