Teimme uudelle poikaystävälle julman testin Helsingissä – maamies selvisi siitä ja nyt perheonni kukoistaa

Paljon on jo sanottu maaseudun poikamiesten ahdingosta ja sopivien kumppanien puutteesta.

Puheeseen sekoittuu naisten syyllistämisen ohella paljon sellaista, millä tuskin koskaan on merkitystä parisuhteen alkamiselle. Ihan kuin aluepolitiikka ja asuinkunnan valtionosuudet olisivat ensimmäisenä mielessä elämänkumppania valittaessa.

Tietysti osa ongelmaa on väestörakenteessa. Mutta se ei ole lähivuosina muuttumassa, eikä kotoa tulla hakemaan tulevaisuudessakaan. Tarjolla kannattaa olla siellä, missä markkinoita on. Siis kaupungissa, vaikka vain hetkellisesti.

Alle 30-vuotiaille aikuisille paras paikka pariutua on kaikkien sukupuolten kansoittama opiskelupaikka. Viikin ja Mustialan kaltaiset kampukset ovat aivan omaa luokkaansa kotivävyjen ja miniöiden markkinana. Kouluarvosanoilla ei ole sillä torilla väliä, ja mikä tahansa koko kansan oppilaitos käy. Kunhan kotoa voi muutamaksi vuodeksi erkaantua.

Väliaikaisen kaupungistumisen paras puoli ei ole tutkinto vaan muille ihmisille altistuminen. Siinä lisääntyvät sekä parisuhteen todennäköisyys että käsitys siitä, mitä ehdokkaille kannattaa esitellä. Elämäänsä tyytyväinen ja sitä omassa kaksiossaan hallitseva aikuinen ei muuta maalle perämetsän tai pelastuneen kyläkoulun takia vaan aidon ihastuksen perässä.

Kanssaihmisten keskellä voi myös kehittää sitä kullanarvoista kykyä, että osaa ilmeen värähtämättä kuunnella poikkeavia mielipiteitä. Ilman tätä taitoa puolisoehdokkaiden määrä puolittuu varmasti, eikä aamuun asti väittelemällä saa yhtäkään vegaania käännytettyä.

Eikä toivo ole menetetty, vaikka koulut olisi jo käyty. Silloin on mentävä vähän vaikeamman kautta ja otettava haltuun parisuhteiden sähköiset markkinat.

Internetin deittipalveluiden maine on kieltämättä kurja. Vaikerrus peittää alleen sen, että siellä myös pariudutaan ihan onnistuneesti kaikissa ikäluokissa. Hymy huulessa ja tosissaan liikkeellä olevista, itseensä jollain tavalla panostaneista ehdokkaista on ainainen pula. Vitsillä profiilinsa tehneitä harvoin palkitaan.

Tämän olen nähnyt vierestä, kun vielä pari vuotta sitten minulla oli Helsingissä mitä parhain ystävä. Nyt hän asuu peltojen keskellä puolen Suomen takana, koska maajussi tuli kaupunkiin ja vei jalat alta.

Kun tätä miestä tuotiin ensimmäisen kerran näytille, me kaverit pistimme hänet julmaan testiin: pahuuttamme veimme viljelijän suorinta tietä nykytaiteen museoon Helsinkiin. Sen tarjonta ei niin kiinnostanut meitäkään, mutta oli nähtävä, kestääkö ehdokkaan kantti jotain vierasta ja älytöntä.

Kokelas osasi suhtautua huumorilla näkemäänsä, vaikka eräskin teos oli pelkkä haarukka valokuvassa. Mielipiteet taiteen rahoituksesta ja tarpeellisuudesta odottivat parempaa hetkeä.

Kannatti purra hammasta, sillä nyt hänellä on mitä parhain puoliso kaupungista haettuna ja perhe alulla.