Kirjanpainajako viimeinen niitti vanhoille metsille?

Talonpojilla on paha tapa säästellä metsiään. On kunnia-asia, että vähintään kolmannes metsästä on hakkuukypsää ja säästössä. Muuten helposti tulee kylällä juttua, että taitaa naapuri hakkailla viimeisiään.

Kirjanpainaja taitaa nyt kuitenkin antaa isän kädestä oppia meille säästelijöille. Lähempi tarkastelu osoittaa, että metsälöstä kuin metsälöstä löytyy tuhoja.

Vain tuhopuiden korjaaminen ei yksin riitä. Kirjanpainaja talvehtii maassa ja nousee seuraavana vuonna uusiin puihin. Pitkässä kesässä jopa kaksi sukupolvea voi nousta tuhotöilleen.

Tuhoalueilla on suoritettava laajempia hakkuita, jos ei halua ottaa riskiä, että seuraavana vuonna tuho on moninkertainen. Tukkipuun 50 euron arvo tuhoutuu vuodessa viiden euron polttopuun arvoksi. Mikä on laukaissut tällaisen epidemian?

Perinteisesti metsänomistajat ovat harjoittaneet niin sanottua metsähygienian hoitoa. Kuolevat, kuivaset, tervasrosot ja muut on otettu tavattaessa pois.

Nyt kuitenkin suojelun nimissä vaaditaan jätettäväksi niin sanottuja lakikohteita ja jättöpuita, jotka tosiaankin edesauttavat eliöstöjen säilymistä. Etenkin tuhoeliöstöjen.

Sanotaan myös, että runsaat lumikuormat ovat taivutelleet kuusirunkoja, mikä taas on rikkonut solukkoja ja altistanut tuhoille. Tai että kuumat ja pitkät kesät rassaavat kuusen luonnollista vastustuskykyä.

Ilmastonmuutosta voidaan syyttää nykyisin lähes kaikesta. Tuhoja tulee kuitenkin tarpeettoman paljon ihmisen toiminnan seurauksena.

Mutta jos suojelun nimissä aiheutetaan tuhoja metsätaloudelle, kenen tulee maksaa kulut? Perinteisesti maksaja taas kerran näyttää olevan metsänomistaja.

Aikoinaan näiden lakikohteiden suojelemiseksi säädettiin laki, jossa neljä prosenttia kunkin metsänomistajan puuston määrästä voidaan ottaa suojeluun korvauksetta. Mikään muu yhteiskunnan osa ei tähän kustannukseen osallistunut.

Nyt näyttää siltä että nämä suojelukohteet yhdessä muiden epämääräisten ”ennallistamishankkeiden” kanssa aiheuttavat tuholaispaineen, jonka seuraukset kantaa yksin metsänomistaja.

Puun hinta laskee Etelä-Suomessa. Puuta tarjotaan runsaasti, huolimatta hinnasta ja juuri päättyneestä verohuojennuksesta. Syy on selvä. Ei haluta ottaa riskiä puuston arvon romahtamisesta.

Metsähygienian säädöksiä tulisi kiristää eikä löysätä, niin kuin on viime vuosina on tehty. Itäisellä Uudellamaalla hakataan tänä talvena paljon vanhoja metsiä.