Eettisempi vaihtoehto

Kun tamperelainen innokas pyöräilynharrastaja ja kaupunginvaltuutettu näkee taksin pysähtyneenä pyörätielle, kokee hän oikeudekseen kouluttaa röyhkeää taksimiestä.

Pyöräilyn esitaistelija läpsäisee vauhdista taksin sivupeiliä. Yllättäen sivupeili meneekin rikki. Taksimies suuttuu, kaasuttaa pyöräilijän perään ja kiilaa hänet sivuun pyörätieltä. Kiivaita hetkiä, loukkaantuneita sieluja. Poliisi tutkii asiaa.

Kun kunta X on vuosien ajan tarjonnut koulujen oppilaille erikoisruokavalion, keksivät jotkut vaatia lisää tätä hyvää. He tekevät aloitteen, että kaikissa kouluissa pitää olla tarjolla kasvisruokavaihtoehto.

Se, että kunta tarjoaa jokaiselle sitä kirjallisesti pyytävälle kasvisruoan, ei riitä. Valinnanvaraa pitää olla kaksinkertaisesti. Aloitteen pitkät perustelut kuvaavat amerikkalaisen lihantuotannon epäkohtia.

Kun jotkut kaupunginvaltuutetut ovat kesälomalla käyneet Keski-Euroopassa, tykästyvät he sikäläiseen kahvilakulttuuriin. Niinpä kappale kaupungin pääkatua suljetaan henkilöautoliikenteeltä. Katua kavennetaan, entisen ajoradan puolelle levitetään terasseja ja katutilaa pehmennetään laatikoihin istutetuilla puilla ja nonfiguratiivisilla patsailla.

Näin tehdään Suomessa, jossa pakkaskautta, tuulta ja jäätä kestää seitsemän kuukautta.

Kun Tampereen kaupunki haluaa torjua ilmastonmuutosta, päättää se investoida raitiotiehen. Kaikki katujen vanhat reunapuut kaadetaan. Ajoradat levennetään, sillat uusitaan. Keskelle väyliä rakennetaan roudankestävä pohjakerros ja kiskojen alustaksi betonilaatta.

Kuitenkin Volvo valmistaa aivan raitiovaunun näköisiä, biokaasulla kulkevia nivelbusseja, jotka voisivat käyttää kaupungin koko katuverkkoa, ilman kalliita muutostöitä.

Nämä väljästi kerrotut esimerkit ovat niin sanottuja eettisempiä vaihtoehtoja. Pyöräily on muuta liikennettä jalompaa, kasvissyönti muuta ruokaa vastuullisempaa, urbaani kahvilakulttuuri luo kaivatun kaupungin sykkeen, ratikka oletetaan tehokkaaksi joukkoliikennevälineeksi, joka torjuu ilmastonmuutosta.

Kun näitä poliittisia ratkaisuja tarjotaan meille ”eettisempinä vaihtoehtoina”, alkaa korvissani kilistä. Niitä ajava ei taida ymmärtää, että noin sanoessaan hän asettuu arvotietäjänä muiden yläpuolelle.

Hän neuvoo, miten muiden tulisi elämänsä elää. Ihan ilman ironiaa. Hän on tosissaan, hän on hyvä ihminen ja saa nautintoa hyvyydestään.

Nuorelle ihmiselle sallii sen, että hän kapinoi ja mittaa olevia arvoja. Se kuuluu itsenäistymiseen, mikä ei onnistu ilman kapinaa. Mutta vuosi vuodelta tietoa asioista ja niiden kohdallisista suhteista karttuu lisää.

Ihminen oppii ajatuksen: elä ja anna toistenkin elää. Ratkaisuihin tulee vivahteita. Ryhdyt tutkimaan ja vertailemaan arvoja sen sijaan, että vaatisit muiden tunnustavan juuri sinun omaksumiasi arvoja.

Voi olla kymmeniä syitä, miksi taksiauto seisoo pyörätiellä. Taksi voi odottaa huonojalkaista kyydittävää. Autoon on voinut tulla vika vaarallisessa kohtaa katua. Kuljettajalla voi olla sairaskohtaus. Kyydittävä voi olla tarkastamassa jotain.

Vasta viimeisenä on mahdollisuus, että kaikki johtuu taksinkuljettajan röyhkeästä piittaamattomuudesta.

Kasvisruoka voi olla jollekin vakaumus, toiselle lääketieteellisesti perusteltu dieetti. Mutta mikäli jokainen halutessaan saa kirjallisella pyynnöllä joka päivä kasvisruokaa, ei sitä pidä tarjota vain sen takia, että joku saisi joka ikinen päivä valita syönkö tänään kasvisruokaa vai tavallista ruokaa.

Kävelykadut kahviloineen ovat kesäkuukausina hienoja kohtaamispaikkoja, mutta muina vuodenaikoina tuollainen katu on Suomen pohjoisissa oloissa tuulensola, eikä kaivattua viihtyvyyttä ole. Mikäli sellainen halutaan, on parempi kattaa joku kaupungin keskustan kortteli lasilla tai luoda katettuja pasaaseja.

Raitiovaunu ei ole tehokasta ilmastopolitiikkaa, jos käytettävissä on biokaasubusseja. Ratikka on kaupunkirakennetta keskittävä ja kiinteistöarvot uudelleen jakava bisnes.

Voi hyvinkin olla, että itseohjautuvien robottiautojen tulevaisuudessa ratikka on kaunis viite menneisyydestä.

Tässä kohtaa on paikallaan sanoa, että pyöräily on kivaa. Kaurapuuro on hyvä tapa aloittaa aamu. Kahvilat sanomalehtineen ja monenlaisine ihmistyyppeineen ovat mukavia. Ja jopa Talonpoikaiskulttuurisäätiönkin syntysanat on lausuttu helsinkiläisessä raitiovaunussa 80 vuotta sitten.

Maailmassa, jossa kaikki olisi ratkaistu oikein ja vain yhdellä tapaa, alkaisivat ihmiset rikkoa sääntöjä ihan vain voidakseen kokea olevansa vapaita ja omatahtoisia.

Arvojen ominaisuuksiin kuuluu, että ne ovat yleispäteviä. Olemme arvoista suurin piirtein yhtä mieltä – emme vain tiedosta tätä seikkaa.

Mutta olosuhteet ja tilanteet vaihtelevat ja juuri niistä olemme eri mieltä, koska elämänhistoriamme ja –kokemuksemme ovat erilaisia.

Se, että joku asia olisi ”eettisempi vaihtoehto” ei lopulta ole peruste minkään hyvän asian puolesta. Tuollaisen asenteen ottaminen on silkkaa väärinymmärrystä, yritystä monopolisoida arvotaju. Oikeat perustelut liittyvät aina asioihin.

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija