Kvartaalitalouden vaaralliset karikot

Niin elinkeinoelämä kuin julkishallintokin on laatinut kirjoituspöydän ääressä uudet toimintakartat ja käskenyt taivaltaa niiden mukaan. Ahaa-elämykset ovat syösseet valtaistuimelta pitkäjännitteisen vakaan talouspolitiikan tekijöineen.

Tähän ylimmän johdon itselleen kahmaisemaan uuteen toimintakulttuuriin sisältyvät myös muun muassa hyvä hallintotapa, velkarahalla säädeltävä bruttokansantuote – myös konserneissa – ja näiden perusteella itselle otettu vastuuvapaus kerta toisensa jälkeen lyhyin aikajaksoin.

Julkistalouden, elinkeinoelämän ja rahalaitosten vastuuton ja vakuudeton lainananto ja -otto ovat myrkkyä vakaalle talouskehitykselle. Tappiokurssi ei muutu aspiriinilla, irtisanomalla käskettäviä.

On tuhoisaa itsensä pettämistä käynnistää setelipaino velan tai palkkojen maksuun. Pelkästään suuruutta ihannoivan kvartaalitalouden armoton päätepiste on suuri konkurssi.

Kvartaalitalouden tukipilarilla, käskyyn perustuvalla hyvä veli -järjestelmällä ei voida hetkessä muuttaa miljardien ihmisten toimintakulttuureja. Luonnolle uusia lakeja ihminen ei voi säätää eikä sanella. Niitä on toteltava. EU:nkin mahtikäskyt murenevat näissä mahdottomuuteensa.

Uusi toimintakulttuuri on tarttunut myös Suomeen. Valtiovalta asetti aivan oikein tavoitteekseen katkaista maan velkakierteen. Mutta seuraavassa kvartaalissamme on vaalit. EU:n hyvä veli -järjestelmän lisäksi lepytetään keinottelulla myös suomalaiset lisälainalla.

Takaisinmaksusta ei ole hiiskuttu, koska hiipuva kauppataseemme on vastassa. Toivottavasti kuitenkin edes EU-kokemus sanelee, että nyt ”Suomeen turvaan” virtaavat miljardit eurot eivät ole omiamme, vaan ovat seuraavassa kvartaalissa siirrettävissä meiltä ulottumattomiin.

Nykyiseen kvartaaliimme kuuluu myös kuntauudistus peruspalvelujen turvaamiseksi ja velkakierteen katkaisemiseksi koko maassa. Uusi toimintakulttuurimme kääntää selkänsä totuudelle, että superkunnilla on jyrkästi kasvava konsernivelka, joka jo nyt on kolminkertainen pieneen omaan kuntaani verrattuna. Ja että peruspalvelumme heikkenevät ja kallistuvat suurkuntien tasolle käskyjen toteutuessa.

Kertomatta on myös totuus, että sijoittamalla uudet velat metropolin kasvattamiseen jättäen tuotanto-Suomi lapsipuolen asemaan, hiipuvat myös pääkaupunkiseudun tulot yhteisöverojen ja tarpeettomiksi käyvien, häviävien pääkonttorien myötä. Pissataan omaan saappaaseen, vaikka tiedetään pakkasen olevan kiristymässä.

Hyvin monet minua suuremmat ja viisaammat vaikuttajat jakavat yllä olevat ajatukset. Uskon myös presidentin ja pääministerin lukeutuvan tähän eliittiin.

Olen vakuuttunut, että joku heistä osoittaa ennen pitkää valtiomiestaitoa ja puhaltaa arvovallallaan viisaasti pelin poikki mahdollistaen yhteiskuntarauhan ja yrityshalun palautumisen, Suomen ja suomalaisten vakaan menestymisen itsenäisenä kansakuntana.