Kansallissoittimen suosio ei laannu

Sibelius-Akatemian kanteleluokan uusin konserttikantele, Ritvan veljen Hannu Koistisen valmistama soitin, soi luokassa päivittäin. 

Kanteletaiteilija Ritva Koistinen aloitti kanteleensoiton ennen kuin hän muistaakaan.

”Minulla on valokuva, jossa näppäilen kannelta kolmevuotiaana. Vanhemmat ovat kertoneet, että hain itse Ukko-Nooa -sävelmää kanteleesta. He olivat kuulostelleet viereisessä huoneessa, että kuka se siellä soittaa”, Ritva Koistinen kertoo.

Koistinen syntyi Enossa musiikkiperheeseen. Isä rakensi ja soitti kanteleita.

Kun perhe muutti Joensuuhun, Koistinen hakeutui soitto-opetukseen. Kanteleesta tuli hänelle pääsoitin. Hän työskentelee Sibelius-Akatemian kanteleensoiton lehtorina.

Kanteletaiteilija on kiertänyt konsertoimassa ympäri maailmaa. Helmikuussa ja huhtikuussa hän soittaa kannelta maailmankuulun yhdysvaltalaisen Kronos Quartetin rinnalla. Yhteistyö alkoi vuonna 2010.

Kantele nousi kansallissymboliksi 1800-luvun puolivälissä. Nyt Suomessa on tuhansia kanteleensoiton harrastajia. Kansallissoitin on tärkeä osa maamme kulttuuria, mutta sen historiaan on mahtunut myös huonoja ajanjaksoja.

”Kanteleella oli tärkeä merkitys kansallisen identiteetin vahvistamisessa, mutta 1950–1960-luvuilla se alkoi heikentyä. Ylevistä arvoista alkoi muodostua rasite. Pahimmillaan pelättiin, että kanteleharrastus melkeinpä katoaa Suomesta.”

”1970-luvun lopulla alettiin tehdä työtä sen eteen, että kanteleen merkitys ymmärrettäisiin paremmin. Seuraavalla vuosikymmenellä kanteleensoiton ammattikoulutus alkoi usealla paikkakunnalla. Siitä lähtien kanteleelle on sävelletty paljon uutta musiikkia. Nykyisin sitä käytetään hyvin erilaisten musiikkityylien soittimena”, Koistinen toteaa.

Koistinen on saanut huomata esiintyessään, että kanteleen äänellä on rauhoittava vaikutus.

”Moni ihminen kokee soinnin jollain tavalla hoitavaksi ja terapeuttiseksi.”

Kaikki eivät kuitenkaan kantelemusiikista pidä. Monilla on vahvoja ennakkoluuloja kanteletta kohtaan.

Takavuosina Ylen radiokanavilla soitettiin paljon eritasoista kantelemusiikkia. Koistisen mukaan mielikuva tuohivirsukulttuurista saattoi vahvistua, kun radiossa soi epävireinen kannel.

Kanteleensoiton suosio on noussut tasaisesti viime vuosina. Ammattimaista opetusta on saatavilla enemmän kuin koskaan.

”Kantele on monipuolinen ja mielenkiintoinen soitin, mutta lopuksi kuitenkin harva tuntee sitä. Toivoisin, että tietoisuus lisääntyisi ja kanteleesta tulisi meidän ylpeydenaiheemme laajemminkin.”