Tuttua grafiikkaa susirajalta
Kissat tuovat säpinää etätyöläisten arkeen.
Lieksan Pankakoskella sijaitsevassa rintamamiestalossa työstetään grafiikkaa, johon lähes jokainen meistä on törmännyt.
TEKSTI: Jouni Hirn KUVAT: Mikko Tirkkonen Lieksassa ja Kontiolahden Kulhon kylällä
Kansi lähtee musiikista
Itseoppinut graafikko Janne Pitkänen, 40, elättää itsensä kuvittamalla levynkansia, elokuvajulisteita, tekstiilejä ja elokuvia.
Pitkänen päätyi alalle harrastuksen kautta. Ensin hän suunnitteli logoja helsinkiläisen Spinefarm-levy-yhtiön artisteille cd-levypalkalla. Upeat logot raivasivat tietä eteenpäin.
”Eräänä päivänä levy-yhtiöstä pyydettiin, että alkaisin tehdä levynkansia. Siitä se lähti. Olen elättänyt itseni graafisilla töillä vuodesta 2005 lähtien”, Pitkänen sanoo.
Luonto tunkee mukaan
Sittemmin Pitkänen on suunnitellut levynkansia kymmenille yhtyeille, kuten Nightwishille, Children of Bodomille ja Sonata Arcticalle. Ennen grafiikan työstämistä Pitkänen kuuntelee artistien toiveita ja levyn musiikkia.
Pitkäsen asiakkaana on myös elokuvatuotantoyhtiö Solar Films. Hän on suunnitellut julisteet kymmenien yhtiön tuottamiin elokuviin – viimeisimpänä Puhdistus, Kaappari ja Vares-filmeihin.
”Aloitan leffajulisteen suunnittelun katsomalla elokuvan esileikkauksen. Poimin elokuvasta jonkun kantavan elementin, jonka pohjalta pyörittelen idean.”
Pitkänen hahmottaa työnsä kynällä ja paperilla. Piirtämäänsä luonnosta hän työstää eteenpäin tietokoneella eri ohjelmien avulla.
Pitkänen pitää etätyön parhaana puolena sitä, että työtä voi tehdä oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Useimmat työpäivät venyvät silti kellon ympäri.
”Jos tehdessä on mukavaa, se näkyy lopputuloksessa. Ei ole hyvä, jos joutuu jatkuvasti todistelemaan osaamistaan. Siksi on tärkeää, että minulla ja yhteistyökumppaneilla on hyvä henki”, Pitkänen toteaa.
Verkkoyhteydet tökkivät
Useissa Pitkäsen luomuksissa on fantasia-aiheista taidetta, jossa luonto on vahvasti läsnä.
”Ehkä sen takia, että asun täällä korven keskellä. Maisemakuvat syntyvät minulta luontevasti toisin kuin rakennusten piirtäminen.”
Pitkänen ei ole nähnyt tarvetta muuttaa pois Lieksasta. Susirajalla on oma rauha ja asuminen edullista, eikä hänen tarvitse reissata työnsä puolesta.
”Asiakkailleni ei ole merkitystä, missä asun. Heille on tärkeintä, että he pystyvät luottamaan minuun ja saavat tilaamansa materiaalin ajoissa.”
Musiikki- ja elokuva-ala on keskittynyt voimakkaasti pääkaupunkiseudulle.
”Kerran soitin Helsinkiin erääseen elokuvayhtiöön ja pyysin lähettämään materiaalia. Sieltä sanottiin, että tulepa noutamaan se täältä toimistolta huomenna. Hämmennys oli kova, kun kerroin asuvani yli viidensadan kilometrin päässä.”
Pitkänen pitää Pankakosken miinuspuolena riittämättömiä verkkoyhteyksiä. Sama ongelma haittaa monin paikoin tehokkaan etätyön tekemistä maaseudulla.
Kahdeksan megan yhteydellä isojen tiedostojen lähettäminen saattaa kestää yli vuorokauden.
”Laskin kerran, että Kemiin olisi ollut nopeampaa viedä tiedosto autolla ja ajaa seuraavana päivänä takaisin. Kyllä maaseudulle olisi pakko saada sadan megabitin nettiyhteydet lähivuosina”, Pitkänen tuskailee.
Pitkänen tutustui amerikkalaislähtöiseen Gina-vaimoonsa grafiikan harrastajien keskustelupalstalla. Yhdeksän vuotta sitten Gina matkusti tapaamaan kaukaisessa maassa asuvaa miestä ja jäi sille tielle.
Yhdysvaltoihin etätyötä tekevä Gina työskentelee aikaeron takia öisin.
”Meillä palaa valot läpi yön. Naapurin isäntä kysyi kerran, että eikö teillä nukuta koskaan”, Pitkänen nauraa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
