Mitä Susanna Koski olisi tehnyt toisin?

Susanna Koski kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 14.9. syksyn budjettiriihen tuloksen olevan epäonnistunut ja yhtä uudistava, kuin aito avioliitto -kansalaisaloite. Tämä on varsin mielenkiintoinen linjaus hallituspuolueen edustajalta.

Suurin kysymys kuuluukin, mitä Susanna Koski olisi tehnyt toisin? Miltä olisi näyttänyt Kosken oma budjetti? Sitä ei suurista sanoista huolimatta käy valitettavasti hänen kolumnistaan ilmi.

Koski kyllä muistaa ahkerasti leimata itsensä isänmaalliseksi vastuunkantajaksi, mutta unohtaa tarkemmin eritellä, mistä toimenpiteistä hänen vastuunkantajan viittansa muodostuisi. Hän unohtaa muun muassa mainita, mistä sopeuttaisi reippaasti jo tehtyjen neljän miljardin sopeutusten lisäksi.

Mitkä olisivat olleet ne toimet mm. kilpailukykysopimuksen lisäksi, joilla hän olisi viipymättä vientiä edistänyt?

Onkin lähes koomista, miten heti haukuttuaan hallituksen rahankäytön täysin löperöksi hän kritisoi maatalouden vain 50 miljoonan euron suuruisen kriisitukipaketin olevan lähinnä signaali siitä, että ahdinko on tunnustettu.

Tarkoittaako tämä, että syömävelkaa olisi sittenkin pitänyt ottaa enemmän?

Koski myös tuntuu tietävän maatalouden kriisiin helpohkon ratkaisun, sillä hänen mukaansa budjetin ulkopuolelle jäivät lopulta toimet, jotka olisivat olleet mitä tahansa kriisipakettia kestävämpiä.

Arvailun varaan jäi, mitä nämä toimet olisivat olleet. Lisäpanostuksista ei voi ainakaan olla kyse, kun kolumnissa vaaditaan sopeutuksia.

Se, että haukutaan suureen ääneen velkaantumista samalla kun ajetaan menonlisäyksiä tuo mieleen lähinnä opposition paikoin harjoittaman politiikan.

Koski toisaalta itse tuokin kirjoituksessaan esiin, kuinka hänen on vaikea olla allekirjoittamatta oppositiopuolueiden näkemyksiä hallituksen toimenpiteistä.

Vastuunkantajan rooli tuo näinä vaikeina talouden aikoina ilman muuta lokaa niskaan. Sen voi joko välttää irtautumalla yhteisestä linjasta tai ottaa vastaan puolustamalla sitä.

Itse koen hallituksen toimet oikeansuuntaisiksi, tunnustaen samalla tosiasiat. Budjetti on kolmen puolueen näkemyksien kompromissi, jossa jotkut omat näkemykset menevät läpi ja jotkut eivät.

Sipilän hallitus on onnistunut Kosken kritiikistä huolimatta luomaan paljon hyviä asioita.

Talous on kääntynyt kolmen laskuvuoden jälkeen kasvuun, työllisten määrä on kasvanut, julkisen talouden leikkauksiakin on tehty neljän miljardin edestä ja täysin historiallinen kilpailukykysopimus saatiin lopulta synnytettyä.

En missään tapauksessa kutsuisi hallitusta toimettomaksi.