Lähiruokaa ja raskasmetalleja

Viime aikoina ruokakeskustelua värittää luomu- ja ns. lähiruoka, etenkin kotimaassa tuotettuna. Laadustakin moni keskustelija muistuttaa, perustelut ovat joskus kummallisia ja jopa pois toisensa sulkevia.

Asiantuntijoita riittää joka lähtöön, asemalle jää vielä muutamia odottamaan seuraavaa junaa, uusia virtauksia. Jokaiselle jotakin kuin ”sekatavara”kaupassa menneinä aikoina maaseudulla.

Muutama päivä sitten eräässä lehdessä tuhkan käyttökelpoisuutta puolustettiin ”ryytimaan” syyslannoituksessa. Itse en ole tuhkaa käyttänyt neljäänkymmeneen vuoteen lannoitustarkoitukseen puuntuhkan sisältämien raskasmetallien vuoksi. Etenkin kadmiumia siellä saattaa tulla aikamoinen ”pläjäys” maahan. Sen maassa säilymisaika on kymmeniä vuosia, pysyy siis maassa pitkään.

Raskasmetallit siirtyvät sadon mukana ihmiseen ja kerääntyvät elimistöön. Puhtaasta lähiruuasta en sen jälkeen enää puhuisi. Muita kuin ”puhtausargumentteja” voi haluamallaan tavalla edelleen käyttää syödessään tuhkalla lannoitettuja marjoja ja ryytimaan tuotteita!