Byrokratiarosolli pilaa talkootyön

Jos Suomi on tapahtumien ja järjestötoiminnan luvattu maa, on se valitettavasti myös byrokratian ja sääntelyn luvattu maa.

Vuosien saatossa on kirjoitettu lakia ja säännöstä toisensa päälle, niin että monen pienenkin yleisötapahtuman, esimerkiksi joulumyyjäisten järjestäminen vaatii miltei lakimiehen ammattiosaamista.

Lainsäädäntö ja normit on tarkoitettu suojaamaan ja ohjaamaan ihmisiä, mutta rajansa kaikella. Suomessa on menty liian pitkälle sääntelyssä. Ihmisiin pitäisi luottaa enemmän.

Vastikään kerrottiin mitä kaikkea tarvitaan, jos koulun joulumyyjäiset järjestetään kaikkien sääntöjen mukaisesti.

Ensinnäkin täytyy olla kirjallinen lupa tilojen hankkimiseksi. Ilmoitus yleisötilaisuuden järjestämisestä poliisille vaatii kymmeniä sivuja liitteineen. Tarvitaan myös lupa järjestyksenvalvojien nimeämiseksi.

Elintarvikkeiden myynti vaatii oman lupansa. Myös vastuuvakuutus tarvitaan.

Pelastussuunnitelmakin on laadittava, ellei sellaista ole jo valmiina. Tilaisuuden järjestämiseksi voidaan vaatia myös hygieniapassia, ensiapukorttia ja tietysti huvilupa!

Lupien hakeminen on tietojen hakemista ja lomakkeiden täyttämistä.

Kaikkea ei pysty hoitamaan edes yhdeltä luukulta tai netissä. Jos tapahtuma on luonteeltaan toistuva, sitä ei välttämättä huomioida riittävästi, vaan saman byrokratiaviidakon joutuu kahlaamaan useampaan kertaan.

Verottajakin on kiinnostunut yleisötapahtumista. On huolestuttavaa, että verolainsäädäntöä tulkitaan joissakin tapauksissa siten, että vapaaehtoistyö katsotaan veronalaiseksi toiminnaksi.

Lisäksi joissakin tapauksissa talkootyöhön osallistuminen katsotaan toiminnaksi, joka estää työttömyysetuuden maksamisen.

Hallitus on onneksi tarttunut normien purkuun.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi juuri raportin taide- ja kulttuuritapahtumien järjestämisen sääntelystä, joka sisältää monia hyviä huomioita ja ehdotuksia normien karsimiseksi.

Ministeriön raportissa kulttuuritapahtumien järjestäjillä on esimerkiksi seuraavia parannusehdotuksia:

1. Viranomaisten toimintakulttuuria on kehittävä nopeammaksi ja keskustelevammaksi.

2. Lupaprosessien määrää on vähennettävä ja lupa-asiat olisi keskitettävä yhdelle luukulle.

3. Lupiin liittyvät maksut on poistettava tai niiden hinnoittelu olisi suhteutettava toimintaan ja maksukykyyn.

4. Vaadittujen järjestyksenvalvojien määrää on vähennettävä.

5. Alkoholin anniskelua ja elintarvikkeiden tilapäistä myyntiä on helpotettava.

6. Tapahtumien aiheuttamaan meluun on suhtauduttava sallivammin.

Suomessa on vireä kansalaisyhteiskunta, upeita kesä-, liikunta- ja kulttuuritapahtumia ja talkoohenkeä.

Paikallisilla kylä- ja lähiö­tapahtumilla on suuri merkitys alueen yhteishengen kohottajana.

Kolmas sektori tarvitsee vapaut­ta ja tilaa toimia. Säänte­lyä keventämällä voidaan vähentää toimijoiden hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa.

Samalla taataan, että jatkossakin meillä on monimuotoista tapahtumatarjontaa.

Ei pilata talkootonttujen työtä turhalla byrokratiarosollilla.