Lukijalta: Ilmastonmuutos on jäänyt talouden alakulon ja konfliktien jalkoihin
Ekologinen kriisi voi voimistaa jo olemassa olevia turvallisuusuhkia ja synnyttää niitä lisää, Mari Pasula WWF Suomesta ja Emma Hakala Ulkopoliittisesta instituutista. Silti ”talousennusteet ja velkakestävyysanalyysit perustuvat oletuksiin vakaista luonnonjärjestelmistä”.
Puimatonta viljaa rankkasateen hukuttamalla pellolla. Myös Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvat katastrofit voivat vaikuttaa Suomen turvallisuustilanteeseen, kirjoittajat muistuttavat. Kuva: Johannes TervoEntinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen on oikeassa (MT 7.8.): ilmastonmuutos on valtava turvallisuusuhka, mutta se on poliittisessa keskustelussa jäänyt talouden alakulon ja konfliktien jalkoihin.
Sään ääri-ilmiöt ja ilmaston muuttuminen vaikuttavat yhteiskuntien toimintakykyyn, huoltovarmuuteen ja talouteen. Myös luontokato ja ekosysteemien heikkeneminen uhkaavat ruokaturvaa, puhdasta vettä, terveyttä, taloutta ja infrastruktuuria.
Ekologinen kriisi voi voimistaa jo olemassa olevia turvallisuusuhkia ja synnyttää niitä lisää.
Kansallista ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmaa arvioidaan kuluvana vuonna. Lisäksi Suomi on yhteiskunnan turvallisuusstrategiassaan tunnistanut ilmastonmuutoksen ja luontokadon kokonaisuusturvallisuuskysymyksiksi.
Silti tilannekuvassa ammottaa edelleen aukko. Ympäristöön liittyviä riskejä ei ole riittävästi yhdistetty kokonaisturvallisuuden ennakointiin ja riskiarviointiin eikä kirjauksia ole viety osaksi käytännön politiikkaa.
Etelä-Euroopan liekit osoittavat, ettei aikaa ole hukattavaksi.
Puutteen tunnistaa myös valtiovarainministeriön asettama työryhmä. Sen mukaan esimerkiksi talousennusteet ja velkakestävyysanalyysit perustuvat oletuksiin vakaista luonnonjärjestelmistä ilman, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset huomioidaan riittävästi. Kansainvälisistä tuotanto- ja toimitusketjuista riippuvaisen Suomen kannalta vaarallisimmat ympäristövaikutukset eivät välttämättä näy kotimaassa.
Britannia on jo tehnyt selvityksen siitä, mitä kriittisten ekosysteemien vakava heikkeneminen merkitsisi. Suomen on syytä tehdä samaa mallia soveltava luontoturvallisuusarvio, joka huomioisi luontokadon ja ekosysteemien romahduksen vaikutukset sekä auttaisi varautumaan niihin. Eikä pelkkä arviointi riitä: tarvitsemme kipeästi myös tutkittuun tietoon perustuvia toimia.
Kokonaisturvallisuutemme ei ole kokonaista, jos emme sekä tunne että turvaa niitä luonnonjärjestelmiä, joihin yhteiskuntamme keskeiset toiminnot perustuvat. Muun muassa Etelä-Euroopan liekit osoittavat, ettei aikaa ole hukattavaksi.
Mari Pasula
kansainvälisen politiikan asiantuntija
WWF Suomi
Emma Hakala
johtava tutkija
Ulkopoliittinen instituutti
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
