Viljatilojen kannattavuuskriisiin löytyy lääke

Viljatilat ovat ajautuneet viime vuosien aikana heikkoon tilanteeseen johtuen kaupan rakenteesta ja tuotantopanosten nousevista hinnoista. Lisäksi yksittäiset heikot satovuodet ajavat vailla taloudellisia puskureita toimivat viljelijät vaikeuksiin.

Kun vilja syksyllä korjataan, on VYR:n sivuilta nähtävissä kaikkien suomalaisten viljakauppiaiden ostotarjoukset, jotka ovat käytännössä tasoltaan samoja. Manner-Euroopan viljahinnat ovat säännönmukaisesti 15 tai jopa 20 prosenttia korkeampia kuin Suomen hinnat.

Maataloustukien päämaksajan, Suomen valtion, olisi perustettava viljamarkkinayhtiö, joka tekee viljelysopimuksia suomalaisten viljanviljelijöiden kanssa suoraan Euroopan ja maailman viljamarkkinoille. Yhtiö hankkisi kotimaisille viljelijöille Euroopasta vuosittain viljavimmat lajikkeet pääviljalajeille, joista viljelijä voisi valita ostettavakseen ja viljeltäväkseen haluamansa lajikkeet.

Lisäksi viljayhtiö kilpailuttaisi mainituille lajikkeille parhaiten soveltuvat lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet suurimmilta eurooppalaisilta toimijoilta ja tarjoaisi ne viljelijöiden ostettavaksi.

Maataloustukien maksajan järjestämä kansainvälinen markkinaehtoinen viljakauppa mahdollistaisi skaalaedut valtiolle ja viljelijöille. Tämä säästäisi jatkossa veronmaksajien maksamia maataloustukieuroja nykyjärjestelmään verrattuna.

Keskitettynä myyntinä koko Suomen viljasadosta saisi vientimarkkinoilta huutokaupan määräetuna ja suora­myyntinä vähintään 15–20 prosenttia paremman hinnan nykytilaan nähden, jossa yksittäiset viljelijät myyvät satonsa vain kotimaisille kauppiaille.

Lisäksi lannoitteissa ja kasvinsuojeluaineissa säästyisi vähintään 25–35 prosenttia, kun yksi toimija kilpailuttaisi koko maan ostotarpeet suoraan tehtailta ja toimisi vain kuluveloitus-periaatteella välittäen tuotteet viljelijöille hankittaviksi.

Viljelyn kannattavuus parantuisi vastaavasti ilman mitään lisäkuluja valtiolle. Osapuolten intressit ovat kaikilta osin yhtenevät.

Malli poistaisi kannattavuus­kriisin viljanviljelyssä, ja positiivinen kassavirta mahdol­listaisi uusia investointeja maatalouteen. Tärkeimpänä seikkana järjestelmä loisi uskoa uusille viljelijäsukupolville ja olisi veronmaksajien parhaassa intressissä tulevaisuudessa säästyvien tukieurojen vuoksi.