Imelän ihanaa elämää

Hunajaiset herkut kiinnostavat myös miniatyyrihevosori Camaroa, joka hamuaa Anu Narisen possunkylkiannosta. 

TEKSTI: Riitta Mustonen

KUVAT: Jaakko Martikainen

Anu Narinen on työskennellyt kokkina koko ikänsä, Ruokolahdella ja Imatralla. Kun perheeseen syntyi kolme lasta, työt vain lisääntyivät. Anusta alkoi tuntua, että lapset eivät enää tunteneet häntä, kun hän työvuorojen välillä kävi kotona.

Puoliso-Heikin kotitila Ruokolahden Äitsaaressa oli seissyt kylmillään vuosia. Nariset miettivät, että tilalla asuessa Heikki voisi jatkaa omassa työssään paperiarkkileikkaamon huoltomiehenä ja Anu yrittäisi tienata leipänsä kotoa käsin. Yhdistää työn, harrastuksen ja perhe-elämän. Olla kotona, kun nuoremmat lapset, Saara, 7, ja Eemeli, 10, ovat vielä pieniä.

Tästä lähdettiin vuosi sitten, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. 1800-luvulla rakennetussa talossa on meneillään monta remonttia, pihapiiriin on hankittu viisi hevosta ja myymäläauto, ja rakenteilla on 25 hengen kota ympärivuotiseen tilausravintolakäyttöön. Läheisessä Hännilä-talossa Anu on laittanut pitoja.

”Ihanaa! Saa olla kotona, mutta on leivän syrjässä kiinni”, Anu hymyilee.

Äitsaaressa on paljon kesämökkiläisiä ja monenlaista ruuantuottajaa, mutta ei vielä yhtään juhlapalvelun tarjoajaa. Anu toivookin, että erilaiset harrastaja- ja yrittäjäporukat kiinnostuisivat viettämään iltaa maaseudun rauhassa. Houkuttimena on lähiruoka, sillä ihan muutaman kilometrin säteellä on saatavilla juureksia, marjoja, hunajaa. Ympärillä on myös loistavat sienimetsät eikä hirvenlihasta ja kalastakaan ole puutetta.

Talon pihassa seisoo kelta-oranssi myymäläauto. Lähempi tarkastelu osoittaa, että se on tullut siihen jäädäkseen.

Myymäläauto on Anun ja Heikin yhteinen idea. ”Istuttiin saunan jälkeen ja tuumattiin, että täällä on kivaa, mutta kauppa puuttuu. Hankitaan myymäläauto!”

Reilu vuosi sitten tämä myymäläauto oli vielä ajossa Kuopion suunnalla, mutta viime syksynä se siirtyi Äitsaareen. Nariset avaavat siihen pienen kyläkaupan ja kahvilan.

Kaupassakävijät saavat ihmetellä Narisen hevosia, jotka eivät ole mitään tavallisia, vaan suorastaan harvinaisia: maailman pienimpään hevosrotuun kuuluvat Amerikan miniatyyrihevoset Camaro ja Cessy rouskuttavat laidunta kavereinaan amerikkalais-venäläinen lämminverinen Korund, Irlannin cob Lumilla ja shetlanninponi Jamppa.

”Hevoset ovat vetonaula etenkin lapsiperheille, että he haluaisivat tulla meille. Minihevoset löytyivät netissä surffailemalla Rovaniemeltä”, Anu kertoo.

Jampalla voi ratsastaa 260 metrin pituista ravirataa, ja minihevosille on teetetty ajovaljaat ja kärryt maitokärristä. Niiden kanssa Anu kiertää myös erilaisissa tapahtumissa ajeluttamassa lapsia.

Pitojen laittaminen sujuu Anu Nariselta vankalla kokemuksella, mutta silti hänestä on hauska kehitellä tarjoiluja yhdessä vanhemman kollegan kanssa. Keittiömestari Ulla Liukkonen Lappeenrannasta on Anun entinen työtoveri ja on tullut valmistamaan Anun kanssa elokuista hunaja-ateriaa.

Ulla vannoo yhteistyön nimiin. Hän rohkaisee esimerkiksi maaseutumatkailutilojen emäntiä ottamaan yhteyttä alueensa keittiömestariyhdistykseen ja pyytämään apua aterioiden suunnitteluun.

”Oi, siinä olisi paljon työsarkaa. Vastaavasti keittiömestarit haluavat lähiruokaa, joten tätä kautta voisi löytyä raaka-aineita. On hyvä lähteä välillä pois ravintolan hulinasta rauhoittumaan maaseudulle”, Ulla miettii.

Konsulttiavun ei välttämättä tarvitse tulla kalliiksi. Jos tilalla on majoitusta, keittiömestarihan voisi tulla sinne viikonlopuksi perheineen ja samalla tutoroida yritystä, Ulla ideoi.

Anu suitsii minihevosia kuvaan. Saara-tyttö avustaa, hakee jääkaapista porkkanoita – ja syö ne itse, kun hevosille ei kelpaa. Kaikesta näkee, että lasten mielestä muutto maalle on ollut mahtava juttu. Ihan hunajaa.