Pitäisikö nipottaa?

Tiedättekö, että Suomen markkinoille on tulossa uusi vaarallinen huume. Se tappaa monituhatkertaisesti ihmisiä verrattuna nykyisiin huumeisiin kuten amfetamiini, heroiini tai muuntohuumeet.

Huumeen vaikutuksiin kuuluu, että sen käyttäjät eivät ymmärrä olevansa huumeen vaikutuksessa. Tilanne on sama kuin kalalla, joka ei tiedä olevansa vedessä.

Jopa vanhemmat tarjoilevat huumetta lapsilleen. Terveysalan asiantuntijat, jotka varoittavat että huumeen käyttö kehittyy ongelmaksi sitä varmemmin mitä aiemmin se aloitetaan, vaiennetaan. Heitä sanotaan nipottajiksi.

Valtiovaltaa edustavat virkamiehet ja poliitikot eivät osaa laskea huumeesta aiheutuvien ongelmien suuruutta. He eivät halua muistaa rikkoutuneita koteja, tuhoutuneita ihmiselämiä, surua ja murhetta.

Poliitikot eivät osaa laskea edes huumeen rahallisia kustannuksia. He laskevat vain huumeen myynnistä koituvia verotuloja, eivät miljardiluokkaan nousevia menoja tai vielä suurempia tulonmenetyksiä.

Arvoisa Lukija huomasi varmaankin jo, ettei väittämä uudesta huumeesta pidä paikkaansa. Ei huume ole uusi vaan ikivanha.

Huumetta kutsutaan nimellä alkoholi.

Tai pitäisi kutsua.

Olemme kuitenkin valinneet vaikenemisen. Kuten karhua ei muinaisina aikoina saanut kutsua karhuksi vaan otsoksi, mesikämmeneksi tai metsän kultaiseksi omenaksi, alkoholia kutsutaan viiniksi, olueksi, kaljaksi, kiljuksi, ponuksi, brandyksi tai viinaksi mutta vain harvoin alkoholiksi.

Tuohon jälkimmäiseen sanaan liittyy kaikki kielteinen. Noihin muihin se mukava meno ja meininki tai vaihtoehtoisesti sivistynyt naukkailu kynttilän valossa.

Yleisin kuolinsyy suomalaisilla työikäisillä on alkoholi.

Ajatelkaapa jos se uusi huume olisi yhtä paha. Sitä vastaan taisteltaisiin kaikin keinoin.

Miksi ei taistella alkoholia vastaan? Koska kala ei tiedä olevansa vedessä.

Alkoholi on läpäissyt kulttuurimme kaikki kerrokset. Vaaroista varoittavia katsotaan nurjasti. Vaaroihin sortuneet lakaistaan maton – tai siltojen alle.

Masennus on yleisin työkyvyttömyyden syy. Masennuksen syy taas on usein alkoholi, mutta sitä ei saa sanoa.

Jos uusi huume tulisi, media hyökkäisi sen kimppuun raivoisasti. Hyökkäileehän se paljon vaarattomampiakin uhkia vastaan.

Kun huume on ikivanha, media höykyttää niitä, jotka haluaisivat rajoittaa alkoholin leviämistä tai ainakin sen haittojen leviämistä.

Turmiolan Tommille naureskellaan, mutta ei Tommi (nimi muutettu) mihinkään ole kadonnut. Hän on saanut seurakseen Turmiolan Tiinan (nimi muutettu).

Jos vanhempi Tommi ja Tiina eivät ole kuolleet, he törttöilevät liikenteessä ja terveyskeskuksissa edelleen. Teho-osastolle Turmiolan perheestä piipahdetaan tämän tästä. 66-vuotias Tiina (nimi muutettu) ajoi äskettäin lapsen yli suojatiellä.

Kun maakuntalehden päätoimittaja kirjoittaa alkoholin käytön rajoittamisen olevan ”tympeä löyhähdys vanhoilta ajoilta”, hän on väärässä. Kirjoittajan oma henki se siinä vain löyhähtää tympeälle, kuten vanha viini löyhähtää.

Päätoimittaja puolustaa lehtensä mainostuloja, koska luulee että se on hänen tehtävänsä. Ei ole.

Päätoimittajan tehtävä on huolehtia lukijansa eduista. Sitä kautta lehden etukin tulee hoidettua.

Äskettäin Suomessa vieraillut amerikkalainen professori David Jernigan ei usko suomalaisten yrityksiin muuttaa juomistaan ”eurooppalaisemmaksi”. Ei usko moni muukaan.

Ensimmäinen yritys sivistyneiden juomatapojen opetteluun 60-luvun lopulla, keskioluen vapautus, nosti alkoholin kulutusta jyrkästi. ”Sivistyneet tavat” tulivat muiden tapojen päälle. Humalajuomisen lisäksi suomalaiset oppivat myös kaappijuoppouden ja tissuttelun taidot.

Amerikkalaisprofessorin mukaan tutkimus osoittaa selvästi mainonnan ja nuorten juomisen yhteyden.

Mielikuvamainonta väittää, että siideri nostaa juojansa kattoon. Ilman siideriä nuoret jäävät yksin lattian rajaan.

Tällaiset mainokset pitäisi kieltää, mutta panimoteollisuus vastustaa. Se väittää, että ne sadat miljoonat eurot, jotka se käyttää alkoholimainontaan, eivät vaikuta. Panimoteollisuus valehtelee.