Varaudu seitsemään lähestyvään vitsaukseen – joudut kärsimään
Vaihdoin niiden takia lomani ajankohdan.
Kesässä on hyvät ja huonot puolensa. Kuva: Saara LaviKesistä muistaa jälkeen päin yleensä vain hyvät asiat: auringon paisteen, helteet, viilentävät uinnit ja terassilla istuskelun.
Mutta minä muistan viime kesästä myös sen, että loman kaksi ensimmäistä viikkoa kesäkuussa mökillä hyttysten kanssa olivat viheliäisiä. Niitä oli aivan älyttömästi. En saa nukutuksi, jos huoneessa inisee yksikin hyttynen. Kun sai yhden tapettua, seuraava löysi jostain sisään juuri, kun oli saamassa unen päästä kiinni. Aamulla kiersin tiivistämässä kaikki vanhan mökin kolot umpeen.
Mutta riesaa ei ole vain hyttysistä. Itse asiassa koko kesä jakautuu parin viikon jaksoihin, jolloin valtaa käyttää tietty hyönteislaji. Invaasiot seuraavat tarkan järjestyksen mukaan toisiaan eikä väliin jää yhtään riesatonta päivää.
Hyttysten jälkeen mökille marssivat muurahaiset. Kerran tiskikone jäi auki viikonlopuksi ja palatessa hevosmuurahaisilla oli vilkkaasti liikennöity valtatie katonrajasta koneelle. Seuraavaksi oli pienempien muurahaisten vuoro. Ne valtasivat sekä keittiön että makuuhuoneen, mukaan lukien sängyn.
Keskikesää lähestyttäessä ilmestyvät joka paikkaan tunkeutuvat mäkäräiset. Menepäs silloin raivaussahahommiin vanhalle pellolle perustettuun puuntaimikkoon! En mene enää.
”Yhtenä päivänä kävin pitkän tuijotuskisan sarvijäärän kanssa.”
Heinäkuussa ilmestyvät paarmat. Vaikka ikävimmät muistot ovat lapsuuden heinäpellolta, kyllä paarma puree makean kipeästi edelleen.
Paarmoja seuraavat ampiaiset. Toisin kuin moni muu, en huido ampiaisia, vaikka ne ilmestyvätkin lautaselleni jakamaan grillikyljystä tai makkaraa. Sen sijaan juoksen kovaa, jos metsässä liikkuessa sattuu astumaan ampiaispesään. Kokemusta on. Raivaussahankin kanssa pääsee ihmeen lujaa.
Ampiaisten tahdin hiipuessa lentoon lähtevät hirvikärpäset. Niiden tulosta olen ikuisesti katkera. Miten mukavaa olikaan aikanaan tehdä raivauksia kuulaina syyspäivinä tai käydä rauhassa sieniretkellä. Nykyisin metsään pitää mennä sellaisissa varusteissa, joita ennen tarvitsi vain mehiläistarhaaja.
Toki kuuluu kesään kivojakin hyönteisiä, kuten perhosia ja sudenkorentoja. Yhtenä päivän kävin pitkän tuijotuskisan sarvijäärän kanssa. Näin sen jo ulkona, mutta yhtäkkiä se oli sisällä mökissä. Tuli kaiketi samalla ovenavauksella.
Mutta unohdinko vielä jotain? Ai niin – punkit. Punkit ovat seuranamme alkukeväästä ensimmäisiin kunnon pakkasiin asti. Enää ei voi istahtaa metsässä mättäälle tai edes hetken mielijohteesta astella heinikon läpi, puhumattakaan makuulle heittäytymisestä nurmikolla. Lähipiirissä on ollut useampi vaikea borrelioositapaus.
Tänä vuonna aion olla edelliskesiä viisaampi. Otan osan kesälomastani jo toukokuun alkupuolella. Kevät on hienoa aikaa lomailla.
Mutta eikös vaan kevät tullut nyt kuukautta etuajassa! Sen huomasivat varmaan hyttysetkin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
