Paarma hämmentyy seepran raidoista, joten kannattaako mökillä pukeutua erotuomarin paitaan? Näin vastaa tutkija, joka löysi pari vuotta sitten uuden paarmalajin
Verenhimoisella paarmalla pasmat menevät sekaisin sisätiloissa. Samoin käy muillekin lentäville hyönteisille hyttysiä ja huonekärpäsiä lukuun ottamatta.
Sokkopaarmauros ja -naaras ovat toistensa näköisiä muiden paarmojen tavoin. Urokset saavat ravintonsa kasvien nesteistä, kun taas naaraat etsivät veriateriaa lisääntyäkseen. Kuva: Wikimedia Commons / QuartlUsein tuntuu, että paarma selviää kunnon läimäyksestä. Se vetää itsensä takaisin muotoon kuin kauhuelokuvan hirviö ja palaa taas.
Koordinaattori Jere Kahanpää Helsingin yliopiston eläintieteen yksiköstä naurahtaa ja myöntää havainnon osaksi todeksi.
”Totta, ne ovat rakenteeltaan elastisen sitkeitä. Rajansa on silti niilläkin. Jos paarman sisäiset kudokset menevät rikki, eivät ne toivu siitä hitaasti eivätkä nopeasti.”
Paarmoilla on ollut 100 miljoonaa vuotta aikaa luoda nahkansa, eli niitä oli jo dinosaurusten valtakaudella.
”Imivätkö ne silloin verta? Varmasti sitä ei tiedetä, mutta todennäköisesti.”
Kahanpää uskoo, että evoluutio on jättänyt jatkamaan sukua ne, jotka ovat selvinneet parhaiten hännällä läimimisestä.
Paljon kättä pidempää ei tosin ole vieläkään tarjolla, sillä kaupalliset torjuntakeinot ovat lähes tuhoon tuomittuja. Peittävä vaatetus on varmin tapa suojautua.
Jossain paikoin hevosten päälle näkee levitellyn seepraloimia. Toinen paarmoista paljon tietävä asiantuntija toteaa, että raidat sekoittavat paarman näkökyvyn.
”Tämä pätee kärpäsiin yleisemminkin. Ne eivät pysty laskeumaan kontrastiselle, mustavalkoinen alustalle”, sanoo molekyylibiologian ja -genetiikan professori Jaakko Pohjoismäki.
Yksi miehen meriiteistä on muun muassa Suomessa uuden paarmalajin, juovapaarman löytäminen pari vuotta sitten Hangosta.
Eli ainakin teoriassa erotuomarin paitaan pukeutumalla selviää vähemmillä pörinöillä, mutta pistoilta toki saman suojan saa muillakin vaatteilla.
Kahanpään mukaan paarman kärsä toimii kuin kaksi pihviveistä tai sahaa. Toinen niistä pitää hakasillaan lihaa paikallaan ja toinen leikkaa.
Ja tämä sattuu.
Sitten paarma ryhtyy syömään. Se ei satu.
Vain naaraat himoavat verta, sillä ne tarvitsevat sitä lisääntyäkseen. Urokset sen sijaan keskittyvät toisenlaisiin lihan himoihin ja täyttävät vatsansa mieluummin kukkien nesteillä.
Merkillinen asia on, että paarma ei pistä sisällä. Silmillään suunnistava paarma menettää pimeässä ja hämärässä supervoimansa.
”Harva lentävä hyönteinen pystyy navigoimaan sisätiloissa, sillä niillä on taipumus suunnistaa valon voimakkuuksien mukaan. Poikkeuksena ovat esimerkiksi hyttyset ja huonekärpäset”, toteaa Pohjoismäki.
Hän tarkentaa, että suurin osa lentävistä hyönteisistä koettaa pitää selkäpuolensa kirkasta taivasta kohden. Sisätiloissa tämä sama vaste saa hyönteisen hakeutumaan kohti päivänvaloa, eli useimmiten ikkunaa.
Sama ilmiö selittää myös, miksi yöaktiiviset hyönteiset lentävät lamppujen ympärillä.
Kärsä on kuin kaksi pihviveistä – toinen pitää kiinni, toinen sahaa.
Paarmalajeja on Suomessa nelisenkymmentä, ja useimmat tunnistavat kolme päätyyppiä. Sokkopaarmat ovat niitä hieman kirjavia ja deltasiipisiä, suppopaarmat kapeita ja nautapaarmat tai kansanomaisemmin hevospaarmat suuria.
”Suurimmat, liki kolmesenttiset nautapaarmat eivät hätistele ihmistä”, lohduttaa Pohjoismäki.
Ne käyvät toteamassa saaliin liian pieneksi ja lähtevät paremmille laitumille.
Suppopaarmat ovat Pohjoismäen mielestä helpoiten kädellä listittäviä, kun taas sokko- ja nautapaarmat ovat liikkeissään salamannopeita hyvän näkönsä ansiosta.
Petokärpäset, sudenkorennot ja linnut nappaavat paarman, kun kiinni saavat. Biologinen torjunta ilmassa verottaa kantoja kuitenkin häviävän vähän.
Toukkavaiheessa paarmat ovat todellisia petoja ja tärkeitä ekosysteemin kannalta. Hyvin syöneinä ne ovat taas esimerkiksi kahlaajalinnuille verrattomia proteiinipatukoita.
Kestetään siis näitä verta janoavia kärpäsiä muutama viikko.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
