Lukijalta: Maataloutta ei enää suojella tulvilta – tulvia torjutaan, jos ne uhkaavat asutusta
Uusi ympäristöministeri ja hänen säkyläläissyntyinen avustajansa mursivat Kokemäenjoen tulvasuojelua vuosikymmenet jarruttaneen poliittisen lukon, kiittelee Jukka Tuori.
Kokemäenjoen vesistöön kuuluvaa Loimijokea Huittisissa. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääPori ja Huittinen ovat maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä nimetty valtakunnalliseksi merkittäväksi tulvariskialueiksi. Kokemäenjoelle valmistui jo 2014 vesiviranomaisten laatima tulvariskien hallintasuunnitelma.
Siinä keskeiseksi toimeksi määritellään Säpilänniemen oikaisu-uoma, jolla lisätään joen virtauskapasiteettia.
Valtioneuvosto myönsi 8.5. ensimmäistä kertaa poikkeuksen Natura 2000 -verkoston suojelusta. Poikkeus myönnettiin Säpilän oikaisu-uoman rakentamiseen.
Päätöksen sisältämän aluevaihdon avulla hanketta yli kymmenen vuotta jarruttanut 0,6 hehtaarin tulvametsä Kokemäenjoella poistuu Natura-kartoilta. Tilalle tulee 9,1 hehtaarin alue Noormarkunjoelta.
Suomen muissa suurissa vesistöissä valtio teki tulvasuojelutyöt 1960–1980-luvuilla. Kokemäenjoen valtava vesistö jäi yhteiskunnallisen murroksen jalkoihin.
Vuonna 1983 aloitti uusi ympäristöministeriö toimintansa. Ympäristönsuojelun lisäksi sille siirrettiin aiemmin maa- ja metsätalousministeriöön kuulunut vesiensuojelun ylin johto ja valvonta.
Uuden ministeriön ja uusien keskusvirastojen johtoon valittiin henkilöt, joilla tulvasuojelu ei ollut ykkösasia.
Aikaisemmin tehdyillä maa- ja metsätalousministeriön budjettipäätöksillä tulvasuojelun suunnittelutyö kuitenkin jatkui Kokemäenjoella.
Myös viiden kunnan, Alastaron, Huittisten, Kokemäen, Vampulan ja Äetsän perustama tulvatoimikunta pyrki vauhdittamaa tulvasuojelua.
Tulvien muuttuminen perinteisistä kevättulvista yllättäviksi talvi- ja kesätulviksi on lisännyt tulvasuojelutyön ymmärrystä.
Vielä 1980-luvun alussa tulvasuojelua perusteltiin maatalouden tulvavahingoilla, joita on aiheutunut pahimmillaan Huittisissa 2 300 hehtaarin alueella ja 900 hehtaarin alueilla silloisissa Vampulassa ja Alastarolla.
Uusi ympäristöhallinto pudotti maataloudelle koituvat tulvavahingot pois perusteluista. Nykyisin tulvantorjunnassa keskitytään suojaamaan asutustaajamia.
Porin kuuluminen korkean tulvariskin alueeseen on pitänyt Säpilänniemen oikaisu-uoman ajankohtaisena.
Sen on vuosien aikana oppinut, että järkiperusteet eivät paljon paina, jos vastassa ovat poliittiset virkamiehet. Heille helpoin vastustamisen tapa on jarrutus pyytämällä loputtomasti lisäselvityksiä.
Pelastus on ollut, että ympäristövirastoista on löytynyt kourallinen virkamiehiä, vesi-insinöörejä, jotka ovat uskoneet tulvasuojelun välttämättömyyteen Kokemäenjoella.
Tulvien muuttuminen perinteisistä kevättulvista yllättäviksi talvi- ja kesätulviksi on lisännyt tulvasuojelutyön ymmärrystä.
Jukka Tuori
Huittinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
