Lukijalta: Turvemaat tuovat ruokaturvaa, niiden viljelijät tarvitsevat oikeusturvaa

Monelle tilalle turvepellot ovat olemassa olon ehto. Kuvituskuva. Kuva: Jussi Knaapi

Kustaan päivänä 6.5. MT:n kolumnissa kerrottiin, että nyt, vaikka vähin äänin ja varovasti, on maatalousministeriössä alettu pohtia turvemaiden viljelijöiden tilannetta.

Viljelijöillä on oikeuksia, mutta pitäisikö niitä kunnioittaa. Viljelijöitä on roikotettu pitkään löysässä hirressä. Viljelyn kieltäminen turvepelloilla ei auttaisi kuin pienen pisaran verran planeettamme pelastamisessa. Monille pohjoisten maakuntien karjatiloille se sen sijaan olisi iso kolaus.

Ennallistamisen taloudellisia vaikutuksia on sanottu vähäisiksi. Nurmiviljelykin on nähty vain haitallisena, samoin kuin siihen perustuva ruoan tuotanto.

Asenteiden pitäisi muuttua.

Maatalousministeriö olisi varmaan voinut jo aiemmin olla asiassa aktiivisempi, mutta tuntuu, että myös Luke olisi voinut ottaa asian vakavammin. Vuosia on siitä, kun Suomalainen Maaseutu kertoi viljelysmaidemme kasvihuonekaasulaskelmien perustuvan meitä eteläisemmissä maissa tehtyihin tutkimuksiin.

Luken muutama vuosi sitten Ruukissa mittaamat kasvihuonekaasupäästöt näyttävät olevan selvästi oletettua pienemmät. Siksi tarvitaan tarkennuksia. Tuloksia odotellaan edelleen.

Pellolta etsitään vain viljelyn aiheuttamia päästöjä. Kun sadon sitomaa hiiltä ei huomioida, hyvä sato ei kevennä päästökuormaa. Päästölaskelmissa vaikutus on jopa päinvastainen.

Turvemaan viljelyssä tarvitaan vähemmän lannoitetyppeä, aina sitä ei tarvita lainkaan. Kasvukaudella vapautuneen typen päästötutkijat mittaavat ainoastaan haittana.

Suurin osa lannoitteiden typestä tulee idästä ammoniakkina. Kun typpi syntyy pellolla, säästyy myös paljon fossiilista energiaa. Lisäksi turvepellon karja tuottaa paitsi ruokaa myös ravinteita muillekin pelloille.

Luke suosittaa kosteikkoviljelyoppaassaan turvepelloille vettämistä ja kalmojuuren, karpalon, kihokin tai juolukan viljelyä.

Maanparannusta Luke ei ole esittänyt ongelman ratkaisuksi. Se on vanha konsti, jolla kuitenkin voi olla uusi ja suurikin merkitys. Turpeella vesi- ja kationinvaihtokapasiteetti on erityisen hyvä. Muita ominaisuuksia voi parantaa sekoittamalla siihen kivennäismaata, hietaa tai savea. Jo pelkkä kivennäismaan lisäys tuottaa hyvän sadon lisäyksen.

Jos muokkauskerroksen humuspitoisuus on jo laskenut lähelle 40 prosenttia, turvepelto voidaan muuttaa kohtuullisellakin kivennäismaan lisäyksellä maalajiltaan multamaaksi. Silloin pelto vapautuisi sitä odottavasta pannasta

Hannu Kesävaara

agronomi

Porvoo