Eläkeläismiesten talkootyö liikuttaa kansaa Alajärven jäällä

Kauniina talviviikonlopun päivänä kaikki reilut sata talkoovoimin kunnostettua kelkkaa kiitävät pitkin Hämeenlinnan Alajärven jäätä ja rannalla on ihmisiä odottamassa vuoroaan. Kuva: Miro Palokallio

Kaikki potkukelkat ovat kiitämässä jossain pitkin Alajärven jäätä ja joku toiveikas odottaa vuoroaan päästä potkuttelemaan. Hämeenlinnan länsipuolella sijaitseva Alajärven potkukelkkaparkki on kuluvana talvena ollut erittäin suosittu.

Idean takana on Alajärven rannalla asuva Tauno Hovila, joka pian eläkkeelle jäätyään alkoi omaksi ja toisten iloksi ylläpitää ja kunnostaa potkukelkkoja.

Nykyisin Hovilalla on apunaan neljä muuta talkoolaista, Kari Lehtonen yksi heistä. Idea potkukelkoista lähti liikkeelle miesten mukaan pikkuhiljaa, osin sattumaltakin. Kelkat olivat entuudestaan tuttuja.

”Kun on järvenrannalta kotoisin, niin jäällä on tullut sohlattua kaiken ikäisenä”, toteaa Hovila.

Miehet kertovat jääneensä eläkkeelle samoihin aikoihin, reilut viisi vuotta sitten. Tuolloin alkoi myös kelkkoja kerääntyä. Nykyisin vanhoja kelkkoja tulee kunnostettavaksi kovaa vauhtia, huutokaupoista ja lahjoituksinakin.

Tauno Hovila (oikealla) on potkukelkkaparkki-idean isä. Kari Lehtonen on yksi neljästä talkoolaisesta, jotka kunnostavat ja huoltavat potkukelkkoja kelkkoja ja jäärataa. Kuva: Miro Palokallio

Pihassa on nykyisin yhteensä hieman yli sata potkukelkkaa. Vielä viime vuonna kelkkoja oli noin kahdeksankymmentä.

”Parasta oli, kun viime keväänä oli Tammelassa huutokauppa, jossa oli myynnissä kahdeksan kelkkaa. Hellettä oli 30 astetta. Ne olivat hyviltä vaikuttavia kelkkoja, joten huusimme ne kaikki. Ihmisiä nauratti, että ovatko nuo äijät ihan hulluja!” Hovila ja Lehtonen vitsailevat.

Osa jäällä vilisevistä, talkoilla kunnostetuista kelkoista on jopa 50 vuotta vanhoja, osa uudempia. Ohjauskahva tai penkki saatetaan korjata ja ruuveja kiristää.

Timpurin taitoja omaava Lehtonen saattaa sorvata lahonneiden puuosien tilalle uusia.

Kaikki vierailijoiden käyttöön kunnostetut kelkat on maalattu sinisiksi. Näin myös väärille rannoille jääneet kelkat tunnistetaan ja palautetaan. Kelkkoja ei olekaan kadonnut lainkaan. Harmina ovat olleet lähinnä nuotiopaikoilta hävinneet kirveet.

Jäällä liikkuessa myös ylläpidossa on haasteensa. Latukoneet ovat niin painavia, että jään on oltava yli 25 senttimetriä paksua, toteaa Hovila.

Pari vuotta sitten oli niin surkea talvi, että potkukelkat ja koneet olivat levossa. Tänä vuonna Lehtosen pikkuserkku Kauko Palonen on päässyt auraamaan jäätä.

”Tästä talvesta voi tulla paljon pidempi, ellei helleaalto meitä taas yllätä”, Hovila arvioi. Kun kevät koittaa, suojataan kelkat kosteudelta sisätiloihin.

Tiia-Liisa Tolvasella ja Melissa Miettisellä on mukanaan koirat Koda ja Hauli. Kuva: Miro Palokallio

Potkukelkat ovat monen ikäiselle sopiva tapa ulkoilla, mikä näkyy jäällä talvisena lauantaina. Paikalla on lapsia, nuoria, aikuisia ja iäkkäitä, koirineen päivineen.

Talkoolaiset ovat iloisia, että ihmiset saadaan liikkumaan. Hovila näkeekin, että jos suosiota on ja terveyttä riittää, jatkuu potkukelkkailu Alajärvellä tulevaisuudessakin.

”Tuolta kun katselee olohuoneen ikkunasta, niin pimeällä saattaa nähdä heiluvan valon jäällä vielä illalla lähellä kello yhdeksää. Siitä tietää heti, että joku siellä menee jäällä otsalampun kanssa”, Hovila naurahtaa.

Päivänvalon ystävät saattavat lähteä jo suoraan töistä järven jäälle. Suurin osa vierailijoista käy kuitenkin viikonloppuna. Tänä talvena hyvä sää on suosinut, ja ensimmäistä kertaa on päästy auraamaan jäätä jo tapaninpäivänä.

Yhteisöllisyydestä tulee kiitosta myös kävijöiltä.

”Loistava juttu, että tällainen potkukelkkarata on tehty ja pidetty hyvänä. Onhan tämä ihan mahtavaa”, sanoo jäällä kelkkaillut Tiia-Liisa Tolvanen.

”Jonotuskin toimii hyvin”, lisää Melissa Miettinen.

Tolvasella ja Miettisellä oli 1-vuotiaat koirat mukana. Miettinen oli koiransa Haulin kanssa ensimmäistä kertaa potkukelkkailemassa, Koda oli jo toista kertaa Alajärven jäällä.

Pasi Suvanto, Eija Ahlgren ja Niina Ahlgren ovat menossa juhlimaan Niinan syntymäpäivää läheiseen saareen. Siksi potkukelkan kyydissä on syntymäpäiväkakku. Kuva: Miro Palokallio

Alajärven jäälle tullaan Hämeenlinnasta, lomakausina myös kauempaa. Lehtonen kertoo, että liikennettä ohjatessaan hän oli kuullut vierailijan tulleen Riihimäeltä. Hovilan mukaan joulun aikaan eräs perhe kertoi olevansa lomamatkalla Berliinistä asti.

Rannalla ja läheisessä Kotsaaressa on retkeilijöille nuotiopaikat, ja pihaan on viikonloppuna myös pystytetty lettukahvila. Monilla vierailla onkin mukanaan omia eväitä.

”Meillä on kakku kyydissä!” hihkaisee Eija Ahlgren, jonka tytär Niina Ahlgren juhlii syntymäpäiviään kelkkailemalla perheensä kanssa Kotsaareen. Äiti ja tytär ovat kelkkailemassa kolmatta kertaa.

Vakiokävijöitäkin on, talkoolaiset tietävät. Osa kävijöistä tuntee paikan jo hyvin entuudestaan ja tunnistaa huoltokelkalla liikkuvan Hovilan.

”Yksi rouva sanoi, että hän on tällä viikolla käymässä kolmatta kertaa jäällä. Minä sanoin, että täällä voi käydä vaikka joka päivä!” toteaa Hovila.