Mitä oikeastaan tapahtuu, kun bitti huilaa tai auto läjätään?

Kun hiihtäjä huilaa, tarkoittaako se sujuvaa sivakointia vai ladun vieressä lepäilyä? Riippuu, mistä päin olet kotoisin. Kuva: Satu Renko

Mielipide|Ihmissuhteet

5.2.202407:00

Kolumni

Suvi Jylhänlehto

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun päätin omaksi ja läheisteni yllätykseksi muuttaa pohjoiseen uusien työtehtävien perässä.

Helsingistä Ouluun sain silloin houkuteltua myös miehen, jonka kanssa olin seurustellut vasta lyhyehkön ajan. Kumppanilla oli kuitenkin kotikenttäetu, sillä hän on kasvanut Pohjois-Pohjanmaalla, Kärsämäellä. Muuton jälkeen hänen murteensa sen kuin vahvistui.

Jo seurustelun alkuvaiheessa kielimuuri aiheutti välillä hämmentäviä tilanteita. Kun mies pyysi laittamaan teeveen päälle, painoin hölmistyneenä kaukosäädintä, joka oli myös hänen kätensä ulottuvilla. Kävi ilmi, että hän ei suinkaan tarkoittanut televisiota, vaan vedenkeitintä.

Vimmainen d-kirjaimen välttely on tullut jo tutuksi, mutta edelleen se välillä hämmentää.

Vuosi sitten kävin juttukeikalla Sodankylän varuskunnassa. Pitkän uran tehnyt varuskuntaravintolan kokki esitteli valtavia keittoastioita ja kertoi, kuinka paasta kaadetaan tarjoiluastioihin. Keskittymiseni herpaantui, kun rupesin pohtimaan, mikä ihme on paasta. Kokki näki kysyvän ilmeeni ja pinnisteli kirjainvarastostaan deen: padasta.

Yleensä Oulun murteessa ei kirjaimia säästellä, vaan niitä lisätään joka tavuun vähintään yksi lisää. Jos joku kysyy, onko vessaa näkynyt, hakusessa voi olla käymälä tai Vesa-niminen henkilö.

Kainuussa minulta kysyttiin kahvipöydässä, kehtaisinko ojentaa juustohöylän. Mitäs kehtaamista siinä on, mietin. Selvisi, että jos kainuulainen ei kehtaa, hän ei viitsi.

Hiljattain autostamme hajosi kytkin, ja se jouduttiin hinaamaan korjaamolle. Auto läjätään huomenna, mieheni ilmoitti seuraavalla viikolla puhuttuaan korjaajan kanssa puhelimessa. Kauhistuin hetkeksi, mutta ymmärsin sitten, että läjäys ei tarkoita romutusta, vaan kokoamista.

Kyllä nyt bitti huilaa, mieheni sanoi innostuen, kun nettiyhteyden ongelma ratkesi. Anteeksi, mitä? Taas lähdin selvittämään sanojen etymologiaa. Pohjoisessa tosiaan hiihtäjäkin huilaa, kun suksi luistaa ja keväthanki kimmeltää. Eteläläiset huilaavat minttukaakaon äärellä.

Oma lukunsa on anoppi ja koko kärsämäkinen kulttuuri. Kaksosistamme toinen syntyi pienikokoisena, mutta kasvoi määrätietoisesti omalla käyrällään. Melkein suutuin, kun anoppi kutsui lasta reppanaksi. Myöhemmin hän selitti, että reppana tarkoittaa heillä päin pientä ja suloista, kun taas itse miellän sen säälittäväksi rääpäleeksi.

Eräs ruuhkavuosia elävä tuttu tuskaili lastensa sairastelua. Jos omia töitä on pakko edistää, kun lapset ovat kotona, tenavilla ei ole muuta tekemistä kuin vahata tablettia, hän harmitteli. Ymmärsin, että parasetamolin hinkkaamisen sijaan puhutaan tietokoneen vahtaamisesta. Kriittinen d, jälleen.

Ruutujen lumolta eivät omatkaan kullannuppuni ole välttyneet. Haluan katsoa Ryhymä Hauta, avojalkainen oululainen mankuu.