Herra Helsingin herra

Metropolipolitiikka rantautui Suomeen etenkin Helsingin ja maakuntakeskustemme kasvun mukana. Tämä keskitetty malli on muuta kuin perinteisempi suurten etäisyyksien ja haja-asutusalueiden yhteisöllisen Suomen hallintomalli ja ikivanhat sosiaalisen pääoman rakenteet eri puolilla maatamme.

Suomessa on vajaa 30 kuntaa, jotka täyttävät kaikki ne kriteerit, joilla hallitus patistaa kuntatyönantajaa tarkistamaan toimialansa hallinnollisia rajoja.

Näistä vaikkapa Jokioinen ja Tammela ovat lähellä Forssaa. Väkiluku kun ei ylitä 20 000 asukasta, työssäkäynti tapahtuu suurelta osin muualla kuin omassa kunnassa ja muutenkin nauhakaupungin rakenteelliset piirteet ovat yhdelle kunnalle tyypillisiä järkevän yhdyskuntarakenteen ylläpitoon. Turun ympäristössä näitä kuntia on enemmän.

Ylhäältä annetut määräykset lopettivat kuitenkin yhteistyön kokonaan.

Rinnalla on lisäksi pienempiä kuntia, joiden kohdalla ongelmana on talous ja sen mahdollinen kriisiytyminen, ellei näin ole jo päässyt tapahtumaan. Kaikki tämä on tiedetty toki vuosia, mutta on toki myös piiloteltuja syitä, joita naisvaltainen kuntatyönantaja karsastaa kertomasta eikä media niitä julkaise. Naisia ei saa loukata.

Näin poliittisella kartallamme valtiotyönantaja ja kuntatyönantaja ovat yhä enemmän eri leireissä ja etenkin metropolialueellamme. Tätä pirstoutumista lisää eurooppalainen kriisi, jossa välimereinen Eurooppa on saanut jo liki kokonaan uudet poliittiset liikkeet, puolueet ja talousmallin, jota Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa jne. luonnehtivat lama, suurtyöttömyys, pankkikriisit ja kohta puhkeava asuntokupla.

Niinpä kriisikokoukset seuraavat toisiaan ja vievät hallituksen ja valtiotyönantajamme koko huomion. Siinä oman maan hoito alkaa rapautua ja puurot sekä vellit mennä pienen ihmisen maailmankuvassa sekaisin.

Vielä takavuosina maalaiskuntia pyrittiin kehittämään niiden kylien kautta lisäämällä niiden aktiviteettia ja omaa osaamista, kyläsuunnittelua, sekä yhteistyötä. Näin päästiin ohi byrokraattisten kriisikokousten, joiden merkitys yhteisötasolla oli olematon tai täysin merkityksetön.

Kyläyhteisössä poliittinen puolue tai kunnallisten virkojen ylläpito ei vaikuta niin dramaattisesti elämään kuin kirkonkylän kunnantalolla tahtoi tapahtua. Vielä vähemmän siellä vaikuttavat mediaseksikkäät eurooppalaiset tapahtumat ja suurvaltapolitiikka Välimeren tuntumassa sekä transatlanttiset liitot, globalismi käsitteenä. Globaalisti saa toki ajatella mutta ei toki toimia.

Kylien yhteistyön kohdalla kuntarajoja on mahdollista ylittää jopa siten, että palvelurakenteet alkavat lähestyä optimaalisia etäisyyksiä ja sijainniltaan mahdollisimman edullisia hallinnollisia yksikköjä. Nykyiset kuntarajamme kun eivät ole yhdistettyinäkään likimainkaan optimaalisia. Sen sijaan kylien yhteistyön kautta nämä raja saavutetaan ja samalla säilytetään niiden yhteisöllinen luonne. Vuosituhantista kehitystä ei pidä pilata yhden vuosikymmenen aikana tehdyillä virheillä ja virtuaalimaailman harhoilla metropolipolitiikan tuotteena.

Opposition ja hallituksen on syytäkin olla aina erimielisiä ja se kuuluu parlamentarismiin. Opposition on tartuttava sellaiseen, joka tarjoaa sille kasvumahdollisuuksia. Jos joku vanhoista puolueistamme unohtaa kodin, isämaan ja uskonnon, niitä on syytä puolustaa ja myös perustella, miksi näin tapahtuu. Tuolta suunnalta löytyy suuri määrä arvokeskusteluun sopivia, poliittisia tunteita nostattavia aiheita. Kun hallitus tarjoaa hopealautasella tällaisia aineksia, parlamenttimme joutuu kokoontumaan jopa kesken kesälomansa.

Peruskylien ja toimivien yhteisöjen kohdalla tämä ei saisi vaikuttaa mitenkään. Vanhoja Leader-ohjelmia on vain osattava laajentaa ja hakea ratkaisuja yhteistyössä myös perinteisten sosiaali- ja terveyspalvelujemme sekä kulttuuri- ja sivistyspalvelujemme kokoamisessa.

Vuosikymmenien odottelu ei kriisejä Euroopasta ja metropoleista poista, ne vain vaihtuvat aina uusiksi, oli hallituspohja mikä tahansa silloin, kun kriisin syyksi kerrotaan Venäjä, Yhdysvallat, Kiina, Espanja, Saksa, Italia tai joku muu meille vieras suurkulttuuri ja sen talouden jättiongelmat.